Syksy on alkanut tunnetuissa merkeissä, vettä tulee kuin saavista kaatamalla ja perus räkälentsut kaatavat porukkaa sänkyihin kuin vanha mestari miehiä Ipponilla. Ihmiset potevat huonoa omaatuntoa kesän rillutteluista ja aloittavat "uuden terveellisen elämän", joka kestää aina jouluun saakka, jonka jälkeen podetaan taas huonoa omaatuntoa jouluherkutteluista ja aloitetaan taas "uusi terveellinen elämä 2.0" joka kestää kesäkuun alkuun saakka. Ah, siis maailmankirjojen täytyy olla taas mallillaan ja voimme ainakin toistaiseksi näyttää Nostradamukselle pitkää nenää ja keskittyä olelliseen, nimittäin itseemme. Ai niin ja tosiaan pyydän vilpittömästi anteeksi, allekirjoittaneen täytyy tehdä tunnustus, kyllä olen ollut totaalisen saamaton blogin kanssa kesän jälkeen. Ainoana puolustuksena yritän käyttää kiirettä, siis monta rautaa tulessa...you know...okei okei, tiedän, todella huono puolustuspuhe, mutta ehkäpä parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Halusin aloittaa blogini kesän jälkeen pohdinnalla terveellisestä elämästä sekä mielikuvalla terveellisestä ihmisestä. Minkäläinen minun pitäisi olla, jotta eläisin terveellisesti ja olisin "terveennäköinen ihminen"? Mainio esimerkki terveestä ja hyvinvoivasta ihmisestä löytyy tietenkin tv:stä. Ei muuta kuin kauppakanava auki ja silmät ruutuun ja suu auki. Siellähän on terveitä ihmisiä vaikka muille jakaa, jotka mainostavat herra ties mitä hilavitkuttimia, joilla vain muutaman minuutin päiväharjoittelulla saadaan rasvaprosentiksi -5. Tuon posliinikuorisen hymyn ja solariumruskettuneen kropan taakse kätkeytyy kuitenkin eräänlainen dilemma.
Osa ihmisistä kuvittelee oikeasti, että on olemassa liitonarkki, johon maailman ensimmäinen terve ja hyvinvoiva ihminen on kirjoittanut lait, eräänlaiset tietyt mitat, jotka saavuttamalla voimme vihdoin tituleerata kuuluvamme terveiden, hyvännäköisten ja hyvinvoivien joukkoon. Omalta osaltaan media edesauttaa kyseisen mielikuvan luomista. Kuinka monessa liikuntaanliittyvässä mainoksessa on ns. perus-ihmisiä...aika harvoissa. Sanoisin että melkeimpä jokainen nuori mies (esim. 16-18v.) tullessaan ohjaukseen sanoo tavoitteekseen lihasten kasvatuksen ja erityisesti ylävartalossa. Tässä ei vielä ole mitää kummallista, mutta jos erehdyn kysymään hieman pintaa syvemmältä eli syytä miksi juuri lihasmassan kasvatus, kuuluu vastaus yleensä: "No, emmä tiiä, siis kun pitää vaan olla lihaksia!" Toisena esimerkkinä joskus joku asiakkaistani saattaa kysyä mielipidettäni painonpudotus projektissa, johon vastaan aina samalla tavalla: "Niin kauan kuin terveydelliset seikat eivät ole painottamassa johonkin tiettyyn painomäärän pudottamista/saavuttamista on sopiva paino ja kehonsymmetria sinulle se, jossa koet itsesi hyvinvoivaksi ja olosi hyväksi."
Ja nyt se järkyttävin ilmestyskirjan salaisin pimitetty tieto, sama pätee aivan kaikkeen muuhunkin, yhtä ainoaa totuutta ei ole treeneissä eikä ruokavalioissakaan. Tietyt linjat ja lainalaisuudet tietenkin pitävät aina paikkansa, mutta jokainen löytää sen itselleen sopivimman tavan harjoitella ja sopivan kehonmuodon yksilöllisesti, jossa kokee olonsa hyväksi vain kulkemalla koko tien loppuun saakka. Toisin sanoen mitä pidempää elät, sitä varmemmin voit sanoa löytäneesi itsellesi parhaimmat menetelmät ja systeemit. Olipa tavoitteenasi kasvattaa elämää suuremmat vahvat käsivarret, pudottaa painoa ja/tai kiinteyttää kroppaa, lisätä vireystilaa ja/tai huoltaa kehoasi tai vaikkapa kaikki edellämainitut yhdessä, tee se aina oikeasta syystä...ei siksi että niin pitää tehdä, ei siksi että joku, jokin tai jotkut sanovat niin, vaan siksi koska sen tekeminen tuntuu hyvältä juuri sinusta itsestäsi!
Seuraavan kerran kun katsot peiliin, muista hymyillä, koska sinua takaisin katsoo aivan ainutlaatuinen henkilö, jota on vain yksi kappale koko maailmassa!
Hyvää alkanutta syksyä jokaiselle!
-H
maanantai 8. lokakuuta 2012
maanantai 21. toukokuuta 2012
Kuinka valitset valmentajasi?
Kesää kohden mennään renkaat ulvoen, aurinko paistaa ja siitepöly tukkii hengitystiet valtaosalla kansalaisista. Mielessäni on pyörinyt useita aiheita tähän uuteen blogiin, mutta päätin nyt aivan esimmäiseksi ruotia tuota henkilökohtaisen valmentajan valintaa ja samalla hieman sivuta myöskin työskentelyä liikunta-alalla. Eli kuinka siis valita itselleen sopiva valmentaja ja mitä kaikkea itseasiassa tuo kyseinen liikuntamaailman nostradamus oikeastaan tekeekään työnsä lomassa?
Mielestäni yksi tärkkeimmiksi nousevista asioista (valmentajan ammattitaidon ohella ja osana sitä) on kuinka koet oman olosi valmentajan läsnäollessa. Suurelle osalle kuntoilijoista valmennustilanne ei ole pelkästään tiukkaa fyysistä suorittamista vaan myös tilaisuus päästä hetkeksi hengähtämään (siis tietysti kovassa harjoituksessahan syke vain nousee ja tuo hengähdys ei ehkä kuvaa kyseistä tilannetta ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta you know what I mean) arjen paineista, jolloin rento olotila valmentajan läsnäollessa auttaa suorittamaan annetut harjoitteetkin paremmin. Tämä ei siis tarkoita kevyttä käyskentelyä järven rannalla ja juttelua viimeisimmästä tasoituksesta golfissa...välttämättä. Lisäksi palautteen anto onnistuu molemmilta paljon paremmin kuin "yhteinen sävel" on löydetty ja tämän osalta taas saadaan tehtyä aina vain parempia ja parempia harjoituksia kun valmennussuhde syvenee ja sekä vamentaja että valmennettava oppivat tuntemaan tosiaan paremmin.
Toinen tärkeä seikka, joka usein unohdetaan monissa koulutuksissakin on valmentajan tilanneäly tai ns. "psykologinen silmä". Kuulostaa hienolta, mutta on itseasiassa äärimmäisen yksinkertaista. Eli tässä tarkoitan valmentajan hereillä oloa ja asiakkaan kuuntelemista sekä seuraamista läpi harjoituksen. Mikäli jokin harjoitus näyttää liian helpolta tai vastavuoroisesti turhan tiukalta ei ammattitaitoiselle valmentajalle pitäisi tuottaa vaikeuksia säädellä harjoituksen tehoja, liikkeitä, kestoa, vaikutusalueita jne. asiakkaan sen hetkisen olotilan ja kunnon mukaan. Myöskin eri ihmistyyppien tunnistaminen on tärkeää. Osa ihmisistä on pikkutarkkoja pilkun filaajia, jotka haluavat omalta fyysiseltä harjoitukseltansakin samanlaisia haasteita kuin muillakin elämänsä osa-alueilla, tarkkaa keskittymistä, analyyttistä toimintaa jne. Toiset taas haluavat vain tehdä mahdollisimman tehokkaan harjoituksen mahdollisimman helposti ja vaivattomasti ilman turhia krumeluureja. Ja toki sitten vielä väliin mahtuvat kaikki muut tyypit maan ja taivaan väliltä. Näistä hyvän valmentajan on tunnistettava tyypit ja laadittava harjoitussuunnitelma sekä pohdittava valmennustyyli asiakkaidensa mukaan. Toiselle treenien läpikäynnit exel-taulukoilla ja powerpointeilla, toiselle traktorin rengas, leka käteen ja hiki lentämään.
Nämä molemmat asiat ovat osana ammatitaitoista valmennusta. Laajan tietotaidon omaavia valmentajia on meillä Suomessakin runsaasti, joten henkilökemioiden toimivuus vain korostuu valmentajaa valittaessa. Valmentaja voi mainostaa omia palveluitaan, vahvuuksiaan, ammattitaitoaan yms. Usein kuitenkin yksi tärkeimmistä markkinointikanavista on vanha kunnon puskaradio. Asiakkaalla on paljon pienempi kynnys ottaa valmentajaan yhteyttä kun positiivinen palaute on tullut joltain tutulta luotettavalta henkilöltä. Ensi tapaaminen on kaikkein tärkein, muutamassa minuutissa ammattitaioinen valmentaja saa luotua asiakkaalle olon ja tilan, josta harjoitusta on hyvä ja helppo lähteä toteuttamaan. Samalla tavalla muutamassa minuutissa tilanne voi kääntyä katastrofaaliseksi, jolloin asiakkaan olotilan epämukavuus aiheuttaa sen ettei maailman parhainkaan treeniohjelma tunnu kuin sanoilta paperilla, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kiitos ja hei!
Mitenkä sitten liikunta-alalla toimiva valmentaja toteuttaa kaikkea edellä mainittua? Itse pyrin aina esimmäisenä arvioimaan asiakkaan sen hetkisen olotilan, jonka jälkeen joko suoritamme valmiiksi sovitun harjoituksen ilman muutoksia tai pienillä muutoksilla seuraten kuitenkin pääpiirteittäin suunnitelmaa. Toinen vaihtoehto (välillä hieman haastavakin) on lennossa koko harjoituksen muuntaminen aivan suunniteltua päinvastaiseksi. Mitä tahansa asiakkaalleni teetänkin on harjoituksessa aina kaksi pää pointtia. Esimmäinen on turvallisuus ja tekniikka eli koskaan ei ole tarkoitus tehdä harjoitusta läpi siten että riskeerataan asiakkaan terveyttä. Toinen on kehitys. Vaikka harjoitus muunneltaisiinkin joksikin toiseksi on minun valmentajana pyrittävä pitämään huolta siitä että kyseinen harjoitus on kehittävä ja perusteltu. Eli ei tehdä jotain uutta vain sen takia että tehdään jotain uutta. Kaikella on tarkoituksensa suunnitelmallisessa harjoittelussa olipa kysymys kovasta anaerobisesta harjoituksesta tai avaavasta kevyemmästä lihaskuntoharjoitteesta.
Rutkasti zemppiä kaikille blogini lukijoille treenienne kanssa, tunnuslauseeksi ei kesäksi 2012 kuntoon vaan loppuelämäksi 2012-> kuntoon :) Pysykää lähettyvillä, uutta tekstiä taas pian tulossa!!!
-Hannu
Mielestäni yksi tärkkeimmiksi nousevista asioista (valmentajan ammattitaidon ohella ja osana sitä) on kuinka koet oman olosi valmentajan läsnäollessa. Suurelle osalle kuntoilijoista valmennustilanne ei ole pelkästään tiukkaa fyysistä suorittamista vaan myös tilaisuus päästä hetkeksi hengähtämään (siis tietysti kovassa harjoituksessahan syke vain nousee ja tuo hengähdys ei ehkä kuvaa kyseistä tilannetta ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta you know what I mean) arjen paineista, jolloin rento olotila valmentajan läsnäollessa auttaa suorittamaan annetut harjoitteetkin paremmin. Tämä ei siis tarkoita kevyttä käyskentelyä järven rannalla ja juttelua viimeisimmästä tasoituksesta golfissa...välttämättä. Lisäksi palautteen anto onnistuu molemmilta paljon paremmin kuin "yhteinen sävel" on löydetty ja tämän osalta taas saadaan tehtyä aina vain parempia ja parempia harjoituksia kun valmennussuhde syvenee ja sekä vamentaja että valmennettava oppivat tuntemaan tosiaan paremmin.
Toinen tärkeä seikka, joka usein unohdetaan monissa koulutuksissakin on valmentajan tilanneäly tai ns. "psykologinen silmä". Kuulostaa hienolta, mutta on itseasiassa äärimmäisen yksinkertaista. Eli tässä tarkoitan valmentajan hereillä oloa ja asiakkaan kuuntelemista sekä seuraamista läpi harjoituksen. Mikäli jokin harjoitus näyttää liian helpolta tai vastavuoroisesti turhan tiukalta ei ammattitaitoiselle valmentajalle pitäisi tuottaa vaikeuksia säädellä harjoituksen tehoja, liikkeitä, kestoa, vaikutusalueita jne. asiakkaan sen hetkisen olotilan ja kunnon mukaan. Myöskin eri ihmistyyppien tunnistaminen on tärkeää. Osa ihmisistä on pikkutarkkoja pilkun filaajia, jotka haluavat omalta fyysiseltä harjoitukseltansakin samanlaisia haasteita kuin muillakin elämänsä osa-alueilla, tarkkaa keskittymistä, analyyttistä toimintaa jne. Toiset taas haluavat vain tehdä mahdollisimman tehokkaan harjoituksen mahdollisimman helposti ja vaivattomasti ilman turhia krumeluureja. Ja toki sitten vielä väliin mahtuvat kaikki muut tyypit maan ja taivaan väliltä. Näistä hyvän valmentajan on tunnistettava tyypit ja laadittava harjoitussuunnitelma sekä pohdittava valmennustyyli asiakkaidensa mukaan. Toiselle treenien läpikäynnit exel-taulukoilla ja powerpointeilla, toiselle traktorin rengas, leka käteen ja hiki lentämään.
Nämä molemmat asiat ovat osana ammatitaitoista valmennusta. Laajan tietotaidon omaavia valmentajia on meillä Suomessakin runsaasti, joten henkilökemioiden toimivuus vain korostuu valmentajaa valittaessa. Valmentaja voi mainostaa omia palveluitaan, vahvuuksiaan, ammattitaitoaan yms. Usein kuitenkin yksi tärkeimmistä markkinointikanavista on vanha kunnon puskaradio. Asiakkaalla on paljon pienempi kynnys ottaa valmentajaan yhteyttä kun positiivinen palaute on tullut joltain tutulta luotettavalta henkilöltä. Ensi tapaaminen on kaikkein tärkein, muutamassa minuutissa ammattitaioinen valmentaja saa luotua asiakkaalle olon ja tilan, josta harjoitusta on hyvä ja helppo lähteä toteuttamaan. Samalla tavalla muutamassa minuutissa tilanne voi kääntyä katastrofaaliseksi, jolloin asiakkaan olotilan epämukavuus aiheuttaa sen ettei maailman parhainkaan treeniohjelma tunnu kuin sanoilta paperilla, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kiitos ja hei!
Mitenkä sitten liikunta-alalla toimiva valmentaja toteuttaa kaikkea edellä mainittua? Itse pyrin aina esimmäisenä arvioimaan asiakkaan sen hetkisen olotilan, jonka jälkeen joko suoritamme valmiiksi sovitun harjoituksen ilman muutoksia tai pienillä muutoksilla seuraten kuitenkin pääpiirteittäin suunnitelmaa. Toinen vaihtoehto (välillä hieman haastavakin) on lennossa koko harjoituksen muuntaminen aivan suunniteltua päinvastaiseksi. Mitä tahansa asiakkaalleni teetänkin on harjoituksessa aina kaksi pää pointtia. Esimmäinen on turvallisuus ja tekniikka eli koskaan ei ole tarkoitus tehdä harjoitusta läpi siten että riskeerataan asiakkaan terveyttä. Toinen on kehitys. Vaikka harjoitus muunneltaisiinkin joksikin toiseksi on minun valmentajana pyrittävä pitämään huolta siitä että kyseinen harjoitus on kehittävä ja perusteltu. Eli ei tehdä jotain uutta vain sen takia että tehdään jotain uutta. Kaikella on tarkoituksensa suunnitelmallisessa harjoittelussa olipa kysymys kovasta anaerobisesta harjoituksesta tai avaavasta kevyemmästä lihaskuntoharjoitteesta.
Rutkasti zemppiä kaikille blogini lukijoille treenienne kanssa, tunnuslauseeksi ei kesäksi 2012 kuntoon vaan loppuelämäksi 2012-> kuntoon :) Pysykää lähettyvillä, uutta tekstiä taas pian tulossa!!!
-Hannu
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Mihin ne kaikki katosi?
Tässä silmätulehduksen kourissa onkin taas "hyvää luppoaikaa" kirjoitella taas blogia (älkää tuomitko kirjoitusvirheistä, kirjoittaja ei oikein nää kunnolla :))
Kävin surffailemassa netissä liikunta-alan blogeja ja siis nimenomaan asiakkaiden kirjoittamia juttuja omista treeneistään, joita löytyy lukuisia erilaisten menneiden ja voimissaan olevien yritysten sivuilta. Yksi mielenkiintoinen huomio oli niiden suhteellinen lyhytikäisyys. Juttuja oli kirjoitettu aluksi valtavalla innolla, jopa hieman julistuksen omaisesti ja loppua kohden kirjava sanahelinä treenien ihmeellisestä maailmasta jossa kaikki on mahdollista ja taivas on rajana ja on niiiiin siistiä kun pääsee treenaamaan kunnolla. Treenit ja ruokavaliot olikin käännetty ylösalaisin kohti "askeettisempaa", mutta urheilullisempaa huomista ja mahdollisesti sohvaperunana rauhaisaa kotielämää viettänyt mies potkittu/pakotettu/huijattu/kiristetty joko myös treenaamaan tai päätetty siirtää ulkoruokintaan. Tämän fiiliksen sain lukijana muutaman ensimmäisen kuukausien kirjoittelujen lukemisesta, mutta yht´äkkiä hirveä hypetys alkoikin laantumaan ja jo noin puolen vuoden kirjoittelun jälkeen blogin pitäminen oli loppunut tai sitä oli aina aika-ajoin päivitetty muutamalla lauseella (jotka yleensä nekin kertoivat paluusta karuun ja harmaaseen arkeen ja tosielämän kiireisiin). Mihin ihmeeseen se treeni-into, joka alussa hipoi Beatles-hysteriaa, oli oikein kadonnut ja mitä ihmettä niille kaikille ihmisille tapahtunut? Väkisinkin myös tuli mietittyä että mitä kuuluu kaikille näille ex-treenareille nykypäivänä?
Vastausta tuohon kysymykseen tuskin saamme koskaan aivan 100% varmasti ongittua eikä tarvitsekaan, mutta mielessäni on eräs asia, joka tulisi huomioida olipa sitten miettimässä treenien aloittamista tai jo aloittanut aktiivisen liikuntaharjoittelun. Aluksi on syytä lähteä pienistä muutoksista liikkeelle olipa kysymys ruokavaliosta tai treeneistä olet joka tapauksessa muuttamassa tietyllä tapaa elämäntapojasi ja juuri se tärkein asia olisi että olisit muuttamassa niitä pysyvästi!
PT:nä olen huomannut miten jopa yksi vakiotapaaminen viikossa voi "aivopestä" asiakkaan liikkumaan aktiivisesti myös omalla ajalla, mutta jo esim. kuukauden tauon pitäminen ajaa helposti kohti vanhoja tuttuja kuvioita, jossa liikunta jää vähemmälle. Salilla ohjaaja kokeen välillä jopa huvittavia tilanteita kun asiakkaat yrittävät piilotella (HUOM, ohjaajan haukan katseelta, jolta mikään tai kukaan ei jää huomaamatta!) laitteiden ja kasvien takana tai sitten poljetaan keskittyneesti crosstraineria ja toivotaan ettei "se vaan kattois tänne ja tulis jutteleen mitään" ja moikatessa ohjaaja ei ehdi edes kysymään kun vastataan: "Joo on ollut vähän kiireistä ja tiedän etten oo ehtinyt käymään ja ja...!" Veikkaan että noissa blogien kirjoittelujen vähenemisissä on käynyt samanlainen tilanne. Alkuinnostus on ollut suurta, mutta todellista täyskäännöstä on vaikea tehdä lyhyessä ajassa vaan siihen pitäisi ottaa aikaa...vaikkapa koko loppuelämä.
Nykypäivän "hittilajit" antavat helposti vääränlaisen kuvan ja mallin mainonnan kautta, jota aloitteva kuntoilija alkaa tavoittelemaan unohtaen kaikkein tärkeimmän. Pienet ja realistiset välitavoitteet luovat pohjan juurikin sille että liikunnan harrastaminen jää osaksi normaalia viikkorytmiä olipa tapaamisia ohjaajan kanssa viikottain tai ei. Minkä ihmeen takia et voisi tavoitella juuri sellaista uuttaitseäsi joka on edelleen se sama sinä, mutta joka pitää itsestään ja fyysisestä kunnostaan huolta paremmin ja joka on turhaan stressaamatta median luomasta kuvasta siitä miltä urheilullisen tai terveen tai hyvän näköisen ihmisen pitäisi treenata tai näyttää. Jokaisella meillä on oma elämämme, josta voimme muokata omien mieltymysten ja valintojen kautta juuri sellaisen kuin haluamme, miksi et käyttäisi tätä periaatetta myös omaan fyysiseen harjoitteluusi?
Mukavaa kevään odotusta kaikille!
-Hannu
Kävin surffailemassa netissä liikunta-alan blogeja ja siis nimenomaan asiakkaiden kirjoittamia juttuja omista treeneistään, joita löytyy lukuisia erilaisten menneiden ja voimissaan olevien yritysten sivuilta. Yksi mielenkiintoinen huomio oli niiden suhteellinen lyhytikäisyys. Juttuja oli kirjoitettu aluksi valtavalla innolla, jopa hieman julistuksen omaisesti ja loppua kohden kirjava sanahelinä treenien ihmeellisestä maailmasta jossa kaikki on mahdollista ja taivas on rajana ja on niiiiin siistiä kun pääsee treenaamaan kunnolla. Treenit ja ruokavaliot olikin käännetty ylösalaisin kohti "askeettisempaa", mutta urheilullisempaa huomista ja mahdollisesti sohvaperunana rauhaisaa kotielämää viettänyt mies potkittu/pakotettu/huijattu/kiristetty joko myös treenaamaan tai päätetty siirtää ulkoruokintaan. Tämän fiiliksen sain lukijana muutaman ensimmäisen kuukausien kirjoittelujen lukemisesta, mutta yht´äkkiä hirveä hypetys alkoikin laantumaan ja jo noin puolen vuoden kirjoittelun jälkeen blogin pitäminen oli loppunut tai sitä oli aina aika-ajoin päivitetty muutamalla lauseella (jotka yleensä nekin kertoivat paluusta karuun ja harmaaseen arkeen ja tosielämän kiireisiin). Mihin ihmeeseen se treeni-into, joka alussa hipoi Beatles-hysteriaa, oli oikein kadonnut ja mitä ihmettä niille kaikille ihmisille tapahtunut? Väkisinkin myös tuli mietittyä että mitä kuuluu kaikille näille ex-treenareille nykypäivänä?
Vastausta tuohon kysymykseen tuskin saamme koskaan aivan 100% varmasti ongittua eikä tarvitsekaan, mutta mielessäni on eräs asia, joka tulisi huomioida olipa sitten miettimässä treenien aloittamista tai jo aloittanut aktiivisen liikuntaharjoittelun. Aluksi on syytä lähteä pienistä muutoksista liikkeelle olipa kysymys ruokavaliosta tai treeneistä olet joka tapauksessa muuttamassa tietyllä tapaa elämäntapojasi ja juuri se tärkein asia olisi että olisit muuttamassa niitä pysyvästi!
PT:nä olen huomannut miten jopa yksi vakiotapaaminen viikossa voi "aivopestä" asiakkaan liikkumaan aktiivisesti myös omalla ajalla, mutta jo esim. kuukauden tauon pitäminen ajaa helposti kohti vanhoja tuttuja kuvioita, jossa liikunta jää vähemmälle. Salilla ohjaaja kokeen välillä jopa huvittavia tilanteita kun asiakkaat yrittävät piilotella (HUOM, ohjaajan haukan katseelta, jolta mikään tai kukaan ei jää huomaamatta!) laitteiden ja kasvien takana tai sitten poljetaan keskittyneesti crosstraineria ja toivotaan ettei "se vaan kattois tänne ja tulis jutteleen mitään" ja moikatessa ohjaaja ei ehdi edes kysymään kun vastataan: "Joo on ollut vähän kiireistä ja tiedän etten oo ehtinyt käymään ja ja...!" Veikkaan että noissa blogien kirjoittelujen vähenemisissä on käynyt samanlainen tilanne. Alkuinnostus on ollut suurta, mutta todellista täyskäännöstä on vaikea tehdä lyhyessä ajassa vaan siihen pitäisi ottaa aikaa...vaikkapa koko loppuelämä.
Nykypäivän "hittilajit" antavat helposti vääränlaisen kuvan ja mallin mainonnan kautta, jota aloitteva kuntoilija alkaa tavoittelemaan unohtaen kaikkein tärkeimmän. Pienet ja realistiset välitavoitteet luovat pohjan juurikin sille että liikunnan harrastaminen jää osaksi normaalia viikkorytmiä olipa tapaamisia ohjaajan kanssa viikottain tai ei. Minkä ihmeen takia et voisi tavoitella juuri sellaista uuttaitseäsi joka on edelleen se sama sinä, mutta joka pitää itsestään ja fyysisestä kunnostaan huolta paremmin ja joka on turhaan stressaamatta median luomasta kuvasta siitä miltä urheilullisen tai terveen tai hyvän näköisen ihmisen pitäisi treenata tai näyttää. Jokaisella meillä on oma elämämme, josta voimme muokata omien mieltymysten ja valintojen kautta juuri sellaisen kuin haluamme, miksi et käyttäisi tätä periaatetta myös omaan fyysiseen harjoitteluusi?
Mukavaa kevään odotusta kaikille!
-Hannu
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
"Shock The System!"
Homeostaasi on tietyn systeemin sisällä vallitseva tasapaino. Termiä käytetään tavallisesti biologiassa tarkoitettaessa elimistön tai pienemmän systeemin tasapainoa. Esimerkiksi solun lipidihomeostaasi tarkoittaa solun lipidien määrän aktiivista tasapainotusta solunorganellien välillä ja niiden tarpeiden mukaan. Sana homeostaasi tulee kreikankielen sanoista homois (sama) ja stasis (pysyvä). Termin kehitti Walter Cannon vuonna 1932.
Kehomme on uskomattoman mielenkiintoinen kapistus ja yksi sen hienouksista on pyrkiä palauttamaan aina, jonkinmoisen järkytyksen jälkeen tuo kyseinen homeostaasi-tila vallitsevaksi tilaksi. Harjoittelun kannalta asia onkin haasteellinen. Kun teemme harjoituksia samoilla valitsemillamme kuormilla ja vastuksilla pidemmän aikaa, on lähes varmaa että keho on "tottunut" annettuihin ärykkeisiin, eikä voiman kehittyminen ole enää nousujohteista, saati maksimaalista. Kun muutamme ruokavalioitamme kehonpainoa pudottaaksemme, ei välttämättä muutama kuukausi sitten aloitettu ruokavalio enää toimikaan niin tehokkaasti kuin alussa. Aineenvaihduntamme pelaa omaa peliään ja kilot pysyvät tiukasti lanteilla. Raskailla kuormilla tehty lihaskuntoharjoittelu rasittaa lihassoluja, jotka pyrkivät vastaamaan rasitukseen pinta-alaansa kasvattamalla (tätä kutsutaan hypertrofiaksi), joka voidaan myös tulkita lihasmassan kasvuna. Tämääkään ei kuitenkaan ole ikuinen tila, vaan lihakset tottuvat kuormiin ja anettuihin ärsykkeisiin.
Pidän autoista! Monenlaisista autoista, muskeliautoista kuten vaikkapa Dodge Charger tai Eurooppalaisista urheiluautoista, kuten vaikkapa Porsche. Maastoautot ovat hienoja, kuten vaikkapa Jeep tai Dodge RAM, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mikäli et ole tässä vaiheessa lopettanut blogin lukemista päätä pyöritellen, niin odota tuolla ylä tekstillä ja tällä alatekstillä on "yhdistävä tekijä". Nimittäin moottori.
Voisi sanoa että luomistyön tapahtuessa meidän jokaisen solut ja monet muut ainesosat, josta kehomme koostuu ovat luoneet meille omat "moottorit". Ja jotta saisimme kaiken potentiaalin käyttöön tuosta yksilöllisestä voimanpesästämme, sitä tulee virittää. Viritys on juurikin tuon kyseisen yllä kuvaillun tasapainotilan järkyttämistä. Toiseen moottoriin sopii turbolle Holsetin hx40 ahdin ja taas toiselle Garrett gt28rs, joihinkin moottoreihin joutuu kokeilemaan useita vaihtoehtoja ennen kuin se optimaalisin ratkaisu löytyy, jossa saadaan valjastettua kaikki moottorin potentilaali käyttöön fiksusti ja turvallisesti...huomaatko täysin verrannollista vaikkapa liikuntaharrastukseen tai ruokavalioon. Asiakas kokeilee monia tapoja, lajeja sekä menetelmiä ja metodeja ennen kuin sieltä löytyy se itselle toimivin ja paras vaihtoehto. Tärkein asia on kuitenkin, että muistaa jatkuvasti etsiä tapoja kehityksen aikaan saamiseksi!
...joten, mitäpä jos ensi kerralla treenaamaan mennessäsi päättäisitkin "ajaa" tuon kyseisen 60 treeniminuuttia vaikkappa Lamborghini Gallardolla se perus Toyotan sijaan! :)
p.s. virityskonsultaatio sekä toimenpiteet löydät numerosta:
040-5663200, Hannu/Liikuntamajakka
Hyviä ja tehokkaita treenihetkiä kaikille lukijoille!
Kehomme on uskomattoman mielenkiintoinen kapistus ja yksi sen hienouksista on pyrkiä palauttamaan aina, jonkinmoisen järkytyksen jälkeen tuo kyseinen homeostaasi-tila vallitsevaksi tilaksi. Harjoittelun kannalta asia onkin haasteellinen. Kun teemme harjoituksia samoilla valitsemillamme kuormilla ja vastuksilla pidemmän aikaa, on lähes varmaa että keho on "tottunut" annettuihin ärykkeisiin, eikä voiman kehittyminen ole enää nousujohteista, saati maksimaalista. Kun muutamme ruokavalioitamme kehonpainoa pudottaaksemme, ei välttämättä muutama kuukausi sitten aloitettu ruokavalio enää toimikaan niin tehokkaasti kuin alussa. Aineenvaihduntamme pelaa omaa peliään ja kilot pysyvät tiukasti lanteilla. Raskailla kuormilla tehty lihaskuntoharjoittelu rasittaa lihassoluja, jotka pyrkivät vastaamaan rasitukseen pinta-alaansa kasvattamalla (tätä kutsutaan hypertrofiaksi), joka voidaan myös tulkita lihasmassan kasvuna. Tämääkään ei kuitenkaan ole ikuinen tila, vaan lihakset tottuvat kuormiin ja anettuihin ärsykkeisiin.
Pidän autoista! Monenlaisista autoista, muskeliautoista kuten vaikkapa Dodge Charger tai Eurooppalaisista urheiluautoista, kuten vaikkapa Porsche. Maastoautot ovat hienoja, kuten vaikkapa Jeep tai Dodge RAM, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mikäli et ole tässä vaiheessa lopettanut blogin lukemista päätä pyöritellen, niin odota tuolla ylä tekstillä ja tällä alatekstillä on "yhdistävä tekijä". Nimittäin moottori.
Voisi sanoa että luomistyön tapahtuessa meidän jokaisen solut ja monet muut ainesosat, josta kehomme koostuu ovat luoneet meille omat "moottorit". Ja jotta saisimme kaiken potentiaalin käyttöön tuosta yksilöllisestä voimanpesästämme, sitä tulee virittää. Viritys on juurikin tuon kyseisen yllä kuvaillun tasapainotilan järkyttämistä. Toiseen moottoriin sopii turbolle Holsetin hx40 ahdin ja taas toiselle Garrett gt28rs, joihinkin moottoreihin joutuu kokeilemaan useita vaihtoehtoja ennen kuin se optimaalisin ratkaisu löytyy, jossa saadaan valjastettua kaikki moottorin potentilaali käyttöön fiksusti ja turvallisesti...huomaatko täysin verrannollista vaikkapa liikuntaharrastukseen tai ruokavalioon. Asiakas kokeilee monia tapoja, lajeja sekä menetelmiä ja metodeja ennen kuin sieltä löytyy se itselle toimivin ja paras vaihtoehto. Tärkein asia on kuitenkin, että muistaa jatkuvasti etsiä tapoja kehityksen aikaan saamiseksi!
...joten, mitäpä jos ensi kerralla treenaamaan mennessäsi päättäisitkin "ajaa" tuon kyseisen 60 treeniminuuttia vaikkappa Lamborghini Gallardolla se perus Toyotan sijaan! :)
p.s. virityskonsultaatio sekä toimenpiteet löydät numerosta:
040-5663200, Hannu/Liikuntamajakka
Hyviä ja tehokkaita treenihetkiä kaikille lukijoille!
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Robottejako?
Uusi vuosi on lähtenyt aktiivisesti käyntiin, joten taas on aika myös kirjoitella tänne blogiin hieman uutta tekstiä. Toivottavasti jokaiselle lukijalle uusi vuosi tuo edellisvuotta enemmän onnea ja menestystä niin liikunnan kuin muunkin elämän saralla.
Tämän kertaisen uutislähetyksen aiheenamme on...onko kuntoliikkujasta tarkoitus tehdä robotti? Kyllä luit aivan oikein, robotti. Seuraava pätkä on otettu suoraan wikipediasta:
Robotti (tšek. robota 'pakkotyö') tarkoittaa useimmiten mekaanista laitetta tai konetta, joka osaa jollain tavoin toimia fyysisessä maailmassa. Alkujaan robotti-sanalla tarkoitettiin etymologianmukaisesti mekaanista työläistä tai orjaa, ja tämä vaikuttaa sanan robotti merkitykseen yhä niin, että mikä tahansa automaatti ei ole robotti vaan robotilla on oltava joitakin ihmisen kaltaisia piirteitä.
Joulun jälkeen valehtelematta melkein jokaisella kehonkoostumuslaitteella mittaamallani asiakkaalla on tullut muutama lisäkilo lisää (nyt pitää sitten huomioida että tuossa kahdessa kilossa on myös mukana kehoon kertyneet nesteet). Myös useimmilla on ollut vaikeuksia pitää kiinni normaaleista treenirutiineista, vaikka syyt nyt kieltämättä eivät aina niitä vaakuuttavimpia ole olleetkaan. Siinä sitä sitten asiakas kertoo kuinka hän on pettynyt itseensä, koska ei ole pystynyt vaadittuun kurinalaisuuteen ja kertaa vielä siihen johtaneita syitä kuin varmistaakseen ettei ohjaajan kiristyvien leukalihasten jännitys kestäisi koko sovittua 60 minuuttista. Ilme on ollut helpottunut kun ohjaaja ei olekaan paasannut urheilun terveysvaikutteista vaan laskenut ruoskansa pöydälle ja nyökytellyt myöntyväisenä puhetulvan mukana.
Itselläni ei ole tarkoitus tehdä asiakkaistani kaikki käskyt suorittavia robotteja. Tarkoitus on paremminkin opettaa toimimaan eri tilanteiden vaatimalla tavalla kuten esimerkiksi joulu tai vastaavat juhlapyhät. Jo se että tiedostetaan liikunnan merkitys mässäilyjen ohella on askel parempaan suuntaan. Mikäli tunnetaan vielä pettymystä omaan "laiskuuteen" ollaan menossa jo reilusti oikeaan suuntaan.
Mielestäni on tärkeä ymmärtää valintojen merkitys. Juuri tämä merkitys korostuu jokaisella henkilökohtaisessa elämässä, aktiivinen Durasell-urheilija on valinnut askeettisen elämän, johon ei kuulu liikoja lepopäiviä tai herkutteluja ja harjoitukset haastavat kehoa äärirajoille, toinen normaali kuntoliikkuja liikkuu myös aktiivisesti, mutta haluaa välillä myös nautiskella ja herkutella, tekee myös välillä harjoitteita jotka ovat haastavia ja käyttää välillä henkilökohtaista valmentajaa vetoapuna kun omatoiminen harjoitelu meinaa polkea paikallaan tai innostus lopahtaa. Molemmat kokevat mielihyvää valitsemillaan tavoilla elää, eikä kummankaan tavassa ole mitään väärää. Toiselle sopii toinen tyyli ja toiselle toinen. Korostan aina asiakkailleni että muutosten tekeminen ruokavalioissa ja liikkumisessa on aina pitkäkestoinen tie kun lähtökohtana ei ole vuosien saatossa opittu tapa tehdä asioita, joten lipsumisia sattuu aina ja varmasti. Sen takia henkilökohtaisena valmentajana tarkoitukseni ei ole haukkua asiakasta maan rakoon, mikäli joulu tai kesä on mennyt penkin alle, vaan saada asiakas ymmärtämään miten tärkeää on, että valintojen tekeminen ja halu pysyvään muutokseen elämässä lähtee jokaisesta itsestään. Robotti suorittaa annetut käskyt mukisematta ja kyseenalaistamatta ja tähän en missään nimessä halua pyrkiä, vaan olla se joka ainakin jossain vaiheessa saa aikaan (toivottavasti!) sen a-haa elämyksen, näinhän se pitääkin tehdä!
Aktiivista alkuvuotta jokaiselle bloginlukijalle ja zemppiä treeneihin! Lupaan omastapuolestani tehdä kaikkeni, jotta liikkuminen olisi innostavaa, mukavaa, haastavaa, palkitsevaa, hikistä, turvallista ja tuloksia tuottavaa teille jokaiselle!
Ja käykäähän myös facebookissa klikkaamassa itsenne yritykseni sivulle ja antamassa palautetta:
http://www.facebook.com/pages/Hannu-Halonen-Liikuntamajakka/209138412438604?ref=ts
Valmennus asioissa toimii sähköposti: liikuntamajakka@gmail.com
Tämän kertaisen uutislähetyksen aiheenamme on...onko kuntoliikkujasta tarkoitus tehdä robotti? Kyllä luit aivan oikein, robotti. Seuraava pätkä on otettu suoraan wikipediasta:
Robotti (tšek. robota 'pakkotyö') tarkoittaa useimmiten mekaanista laitetta tai konetta, joka osaa jollain tavoin toimia fyysisessä maailmassa. Alkujaan robotti-sanalla tarkoitettiin etymologianmukaisesti mekaanista työläistä tai orjaa, ja tämä vaikuttaa sanan robotti merkitykseen yhä niin, että mikä tahansa automaatti ei ole robotti vaan robotilla on oltava joitakin ihmisen kaltaisia piirteitä.
Joulun jälkeen valehtelematta melkein jokaisella kehonkoostumuslaitteella mittaamallani asiakkaalla on tullut muutama lisäkilo lisää (nyt pitää sitten huomioida että tuossa kahdessa kilossa on myös mukana kehoon kertyneet nesteet). Myös useimmilla on ollut vaikeuksia pitää kiinni normaaleista treenirutiineista, vaikka syyt nyt kieltämättä eivät aina niitä vaakuuttavimpia ole olleetkaan. Siinä sitä sitten asiakas kertoo kuinka hän on pettynyt itseensä, koska ei ole pystynyt vaadittuun kurinalaisuuteen ja kertaa vielä siihen johtaneita syitä kuin varmistaakseen ettei ohjaajan kiristyvien leukalihasten jännitys kestäisi koko sovittua 60 minuuttista. Ilme on ollut helpottunut kun ohjaaja ei olekaan paasannut urheilun terveysvaikutteista vaan laskenut ruoskansa pöydälle ja nyökytellyt myöntyväisenä puhetulvan mukana.
Itselläni ei ole tarkoitus tehdä asiakkaistani kaikki käskyt suorittavia robotteja. Tarkoitus on paremminkin opettaa toimimaan eri tilanteiden vaatimalla tavalla kuten esimerkiksi joulu tai vastaavat juhlapyhät. Jo se että tiedostetaan liikunnan merkitys mässäilyjen ohella on askel parempaan suuntaan. Mikäli tunnetaan vielä pettymystä omaan "laiskuuteen" ollaan menossa jo reilusti oikeaan suuntaan.
Mielestäni on tärkeä ymmärtää valintojen merkitys. Juuri tämä merkitys korostuu jokaisella henkilökohtaisessa elämässä, aktiivinen Durasell-urheilija on valinnut askeettisen elämän, johon ei kuulu liikoja lepopäiviä tai herkutteluja ja harjoitukset haastavat kehoa äärirajoille, toinen normaali kuntoliikkuja liikkuu myös aktiivisesti, mutta haluaa välillä myös nautiskella ja herkutella, tekee myös välillä harjoitteita jotka ovat haastavia ja käyttää välillä henkilökohtaista valmentajaa vetoapuna kun omatoiminen harjoitelu meinaa polkea paikallaan tai innostus lopahtaa. Molemmat kokevat mielihyvää valitsemillaan tavoilla elää, eikä kummankaan tavassa ole mitään väärää. Toiselle sopii toinen tyyli ja toiselle toinen. Korostan aina asiakkailleni että muutosten tekeminen ruokavalioissa ja liikkumisessa on aina pitkäkestoinen tie kun lähtökohtana ei ole vuosien saatossa opittu tapa tehdä asioita, joten lipsumisia sattuu aina ja varmasti. Sen takia henkilökohtaisena valmentajana tarkoitukseni ei ole haukkua asiakasta maan rakoon, mikäli joulu tai kesä on mennyt penkin alle, vaan saada asiakas ymmärtämään miten tärkeää on, että valintojen tekeminen ja halu pysyvään muutokseen elämässä lähtee jokaisesta itsestään. Robotti suorittaa annetut käskyt mukisematta ja kyseenalaistamatta ja tähän en missään nimessä halua pyrkiä, vaan olla se joka ainakin jossain vaiheessa saa aikaan (toivottavasti!) sen a-haa elämyksen, näinhän se pitääkin tehdä!
Aktiivista alkuvuotta jokaiselle bloginlukijalle ja zemppiä treeneihin! Lupaan omastapuolestani tehdä kaikkeni, jotta liikkuminen olisi innostavaa, mukavaa, haastavaa, palkitsevaa, hikistä, turvallista ja tuloksia tuottavaa teille jokaiselle!
Ja käykäähän myös facebookissa klikkaamassa itsenne yritykseni sivulle ja antamassa palautetta:
http://www.facebook.com/pages/Hannu-Halonen-Liikuntamajakka/209138412438604?ref=ts
Valmennus asioissa toimii sähköposti: liikuntamajakka@gmail.com
perjantai 9. joulukuuta 2011
Ihmedietillä "kesäkuntoon"?
Jaa-a, näin jouluherkkujen kolkutellessa ovien ja ikkunoiden takana onkin hyvä ottaa aiheeksi monien ihmisten keskusteluissa ja lehtien palstoilla viihtyvät "muotidieetit".
Ruoditaampas ensin tuota varsinaista sanaa. Sanana dieetti kuulostaa minusta ikävältä. Se ei tunnu sanalta, joka ilmaisisi muutosta, joka tehdään elämäntapojen muuttamiseksi lopullisesti ja muutenkin sanan "sointi" nostaa kylmät hikipisarat otsalle. Urheilijalle dietti merkitsee (usein) tuskallista aikaa, jolloin paino on tarkoitus saada laskemaan lajin vaatimalle kilomäärälle (esim. paini, nyrkkeily, kehonrakennus jne.) ja kyse on nimenomaan hetkellisestä painon laskemisesta. Lajista riippuen dieettien kestot vaihtelevat yleensä puolesta vuodesta muutamaan kuukauteen, mutta periaate on aina sama. Painon hetkellinen pudottaminen.
Lehdissä on viimeaikoina ollut paljon puhetta uudesta mullistavasta dieetistä nimeltä karppaus. Jep, taitaa olla kirjoittajilla historian tutkimus hieman hakusessa, nimittäin lähes hiilihydraatitonta diettiä on käytetty antiikinajoista saakka, jolloin useat urheilijat pudottivat painoansa olympialaisiin valmistautuessaan kattaen ravintonsa pääasiassa juomalla viiniä ja syömällä lihaa. Lähes samanlaisia dieettejä on ollut vaikka kuinka, esimerkkinä vaikkapa "luolamiesdieetti" tai "spartalainen dieetti". Uusimpana kuulin asiakkaalta shampanja dieetistä, eli siis juodaan vain shampanjaa...en ole kokeillut, täytyy ehkä alkaa kokeilemaan, joten älkää ihmetelkö, jos sanat sekoaa ohjatessa ja ohjaaja ei pysy ominavuin pystyssä, eikös se Hassisen Koneenkin vanha biisi mennyt että: "Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla!"
Suosin ja suosittelen yleensä myös useille asiakkailleni vähä hiilihydraattista ruokavaliota. Kuitenkin hiilihydraattien kokonaan pois jättäminen on mielestäni tarpeetonta, kyse on vähän samanlaisesta tilanteesta jos joku sanoisi että kävelyllä ei tee mitään vaan joka paikkaan pitää juosta kuin vetäisit 100m vetoja...täysiä! Tai treenaa aina maksimivoimaa, unohda perus-kesto- ja räjähtävänvoiman harjoittelu! Kysymys on kahdesta äärilaidasta, jossa unohdetaan se niin kutsuttu kultainen keskitie. Hiilihydraateille on perusteltu merkitys kehon palauttamiseksi tehdystä harjoittelusta. Liika on tietenkin liikaa, mutta olisi hyvä tiedostaa milloin syödä enemmän hiilihydraattipitoista (ja minkälaisia hiilihydraatteja) ravintoa esim. juuri kovan harjoituksen jälkeen ja milloin taas nipistää hiilihydraattien saantia vähemmälle esim. lepo/kevyinä harjoittelupäivinä.
Eli lopulta kyse onkin taas tuosta samasta asiasta joka on jo aikaisemminkin tullut kirjoituksissani esiin, uuden oppimisesta ja sen soveltamisesta jatkossa omassa ruokavaliossa. Valitettavasti "muotidieetit" eivät tule koskaan loppumaan ja syynä tähän on meidän ihmisten...öhöm, kaipa se on vaan myönnettävä...uskomaton laiskuus. Haluamme kaiken, nyt ja heti! Vaadimme että tuloksien tulee tapahtua maksimissaan muutamien päivien kärvistelyn jälkeen ja mahdollisimman vähällä työllä ja vaivalla tietenkin. Olemmehan kiireisiä ja ahkeria, istumme autossa, sohvalla, tietokoneen ääressä ja illalla makaamme sängyssä! Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta uskon että huomasit mitä hain. Eli unohdetaan äärimmäisyydet ja yritetään soveltaa parhaalla mahdollisella tavalla uutta oppimaamme, suodattaa kaikesta median suoltamasta ravintotulvasta fiksuimmat ja tärkeimmät sovellukset omissa ruokailututtomuksissa (tämän takia myös me valmentajat olemme olemassa, heh heh), on ihan ok välillä lipsahtaa ja repsahtaa vaikkapa suklaan kavalaan viettelykseen, kunhan sinne ei jää liian pitkäksi aikaa ja muistaa pitää kokonaiskuvan kirkkaana mielessä! Jos "muutaman" joulutortun, laatikoiden ja joulukonvehtien jälkeen koet huonoa omatuntoa...hyvä, käy pienellä lenkillä tai tee vaikkapa pieni kotiharjoitus! Olet juuri oppinut toimimaan yhden "erikoistilanteen" vaatimalla tavalla pitääksesi kilot kurissa ja mielen virkeänä!
Mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille ja asiakkailleni!
p.s. Blogia kirjoittaessa soittimessa soi Fair To Midland - Arrows & Achors (suosittelen katsastamaan bändin!)
-Hannu
Ruoditaampas ensin tuota varsinaista sanaa. Sanana dieetti kuulostaa minusta ikävältä. Se ei tunnu sanalta, joka ilmaisisi muutosta, joka tehdään elämäntapojen muuttamiseksi lopullisesti ja muutenkin sanan "sointi" nostaa kylmät hikipisarat otsalle. Urheilijalle dietti merkitsee (usein) tuskallista aikaa, jolloin paino on tarkoitus saada laskemaan lajin vaatimalle kilomäärälle (esim. paini, nyrkkeily, kehonrakennus jne.) ja kyse on nimenomaan hetkellisestä painon laskemisesta. Lajista riippuen dieettien kestot vaihtelevat yleensä puolesta vuodesta muutamaan kuukauteen, mutta periaate on aina sama. Painon hetkellinen pudottaminen.
Lehdissä on viimeaikoina ollut paljon puhetta uudesta mullistavasta dieetistä nimeltä karppaus. Jep, taitaa olla kirjoittajilla historian tutkimus hieman hakusessa, nimittäin lähes hiilihydraatitonta diettiä on käytetty antiikinajoista saakka, jolloin useat urheilijat pudottivat painoansa olympialaisiin valmistautuessaan kattaen ravintonsa pääasiassa juomalla viiniä ja syömällä lihaa. Lähes samanlaisia dieettejä on ollut vaikka kuinka, esimerkkinä vaikkapa "luolamiesdieetti" tai "spartalainen dieetti". Uusimpana kuulin asiakkaalta shampanja dieetistä, eli siis juodaan vain shampanjaa...en ole kokeillut, täytyy ehkä alkaa kokeilemaan, joten älkää ihmetelkö, jos sanat sekoaa ohjatessa ja ohjaaja ei pysy ominavuin pystyssä, eikös se Hassisen Koneenkin vanha biisi mennyt että: "Rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla!"
Suosin ja suosittelen yleensä myös useille asiakkailleni vähä hiilihydraattista ruokavaliota. Kuitenkin hiilihydraattien kokonaan pois jättäminen on mielestäni tarpeetonta, kyse on vähän samanlaisesta tilanteesta jos joku sanoisi että kävelyllä ei tee mitään vaan joka paikkaan pitää juosta kuin vetäisit 100m vetoja...täysiä! Tai treenaa aina maksimivoimaa, unohda perus-kesto- ja räjähtävänvoiman harjoittelu! Kysymys on kahdesta äärilaidasta, jossa unohdetaan se niin kutsuttu kultainen keskitie. Hiilihydraateille on perusteltu merkitys kehon palauttamiseksi tehdystä harjoittelusta. Liika on tietenkin liikaa, mutta olisi hyvä tiedostaa milloin syödä enemmän hiilihydraattipitoista (ja minkälaisia hiilihydraatteja) ravintoa esim. juuri kovan harjoituksen jälkeen ja milloin taas nipistää hiilihydraattien saantia vähemmälle esim. lepo/kevyinä harjoittelupäivinä.
Eli lopulta kyse onkin taas tuosta samasta asiasta joka on jo aikaisemminkin tullut kirjoituksissani esiin, uuden oppimisesta ja sen soveltamisesta jatkossa omassa ruokavaliossa. Valitettavasti "muotidieetit" eivät tule koskaan loppumaan ja syynä tähän on meidän ihmisten...öhöm, kaipa se on vaan myönnettävä...uskomaton laiskuus. Haluamme kaiken, nyt ja heti! Vaadimme että tuloksien tulee tapahtua maksimissaan muutamien päivien kärvistelyn jälkeen ja mahdollisimman vähällä työllä ja vaivalla tietenkin. Olemmehan kiireisiä ja ahkeria, istumme autossa, sohvalla, tietokoneen ääressä ja illalla makaamme sängyssä! Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta uskon että huomasit mitä hain. Eli unohdetaan äärimmäisyydet ja yritetään soveltaa parhaalla mahdollisella tavalla uutta oppimaamme, suodattaa kaikesta median suoltamasta ravintotulvasta fiksuimmat ja tärkeimmät sovellukset omissa ruokailututtomuksissa (tämän takia myös me valmentajat olemme olemassa, heh heh), on ihan ok välillä lipsahtaa ja repsahtaa vaikkapa suklaan kavalaan viettelykseen, kunhan sinne ei jää liian pitkäksi aikaa ja muistaa pitää kokonaiskuvan kirkkaana mielessä! Jos "muutaman" joulutortun, laatikoiden ja joulukonvehtien jälkeen koet huonoa omatuntoa...hyvä, käy pienellä lenkillä tai tee vaikkapa pieni kotiharjoitus! Olet juuri oppinut toimimaan yhden "erikoistilanteen" vaatimalla tavalla pitääksesi kilot kurissa ja mielen virkeänä!
Mukavaa joulun odotusta kaikille lukijoille ja asiakkailleni!
p.s. Blogia kirjoittaessa soittimessa soi Fair To Midland - Arrows & Achors (suosittelen katsastamaan bändin!)
-Hannu
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Kun joulu saapuu keskivartaloon!
Ensiksi oikein mukavaa alkavaa joulukuuta kaikille, toivottavasti saadaan hieman pakkasta ja luntakin tähän pimeään ja vetiseen säähän!
Useiden asiakkaiden kanssa joulun alla jutustellessa aihepiiri kääntyy väksinkin syömiseen ja harjoittelun "pakollisiin taukoihin", jotka ainakin osin aiheuttavat kasvua keskivartalonalueella ja siitä johtuvaa itkua ja hammasten kiristystä tammikuun alkaessa. Mietitääpä noita syitä "pakkotaukoon":
1. "Yleiset joulukiireet"
Eli toisinsanoen ainakin muutamat pikkujoulut, joista toipumiseen menee ainakin 3-4 päivää per bakkanaali. Keho itkee seuraavissa treeneissä (tai työpäivänä) nesteen ja suolojen puutteessa, päätä särkee ja pomoa yritetään vältellä ennen seuraavaa pakollista palaveria, jospa vaikka olisi sattunut unohtamaan kaikki ne loppuillan ylilyönnit.
Jouluvalmistelut kai kuuluvat myös näihin. Eli siis palloillaan ostoskeskuksissa pohtimassa viimehetken joululahjahankintoja ja samalla unohdetaan syödä tai sitten syödään "jotain nopeaa"...ja useasti epäterveellistä. Jouluvalmistelut ovat myös pitkällinen prosessi, joten siihen kannattaa varata koko joulukuun, mikä taas tarkoittaa harjoitteluiden siirtämistä tammikuulle.
2. "Pakollinen sukuloiminen"
Toisin sanoen konvehteja, kahvia, pullaa, glögiä, kinkkua ja laatikoita useammin kuin 3 kertaa päivässä, onhan sentään kohteliasta maistaa että Fazerin konvehdit maistuvat samalta vielä kolmannessakin kyläilypaikassa. Myöskin matkavalmistelut aiheuttavat sen verran päänvaivaa ettei treeneistä tule yhtään mitään. Suunnittelutyöhön ja toteuttamiseen menee ainakin kaikki 24h vuorokaudessa, seuraavat treenit siis tammikuussa.
3. "Työkiireet"
Monilla aloilla vedellään projektien jne. finaalivalmisteluja joulukuussa. Tämänhän tarkoittaa makuupussin ja matkakeittimen pitämistä toimistossa, josta poistutaan vasta aatonaattona hakemaan se kuihtunein kuusi ja Saarioisten pakolliset laatikot ennen joulun vieton alkamista. Treenit siis tammikuuhun.
Näitähän voisi jatkaa loputtomiin. Huomasit (toivottavasti) varmaan ironian äskeisissä kirjoituksissani. Eli kysymys ei niinkään ole jostain super hankalasta ajasta, jolloin jaloissa olevat kahleet estävät normaaliharjoittelun. Kysymys on enemmänkin mielentilasta ja asennoitumisesta. Jouluhan on rauhoittumista varten ja tämän allekirjoitan mukisematta, mutta joulukuu on kuukausi siinä missä huhti- ja kesäkuukin.
Joulun alla on syytä miettiä hieman normaali treenirutiinin muuttamista, mikäli tietää edellämainittujen asioiden hankaloittavan harjoittelua. Joululomalla on aivan varmasti jokaisella mahdollisuus löytää päivästään 20-30min, jonka ainakana suorittaa "fyysistäpuhdistautumista" jouluherkkujen huutaessa vatsalaukun pohjalla. Myöskin syömisen pienimuotoinen ennakoiminen/suunnittelu ei ole pahasta. Eli jos tiedät herkuttelevasi ainakin muutamana päivänä, niin suunnittele liikkuvasi myös siten että kuluttaisit nautittua energiaa myös samassa määrin pois. Joulu on myös mitä parhainta aikaa yhdistää perheen yhdessäolo ja liikkuminen (ja siis edelleen toivomme sitä lunta, kiitos...ei niin paljon kuin viime talvena kuitenkaan jos mahdollista!) hiihto, lumityöt tai vaikkapa lumilinnan rakentaminen toimivat loistavina "herkkujenpolttajina". Nyt siis reippain mielin valmistelemaan joulua, ohjeethan olivat yksinkertaiset: ennakoi, suunnittele, harjoittele, rentoudu, nauti...mielestäni aika toimiva kuvio, vai mitä? Oikein mukavaa joulun odotusta kaikille blogini lukijoille ja zemppiä treeneihin!
-Hannu
Useiden asiakkaiden kanssa joulun alla jutustellessa aihepiiri kääntyy väksinkin syömiseen ja harjoittelun "pakollisiin taukoihin", jotka ainakin osin aiheuttavat kasvua keskivartalonalueella ja siitä johtuvaa itkua ja hammasten kiristystä tammikuun alkaessa. Mietitääpä noita syitä "pakkotaukoon":
1. "Yleiset joulukiireet"
Eli toisinsanoen ainakin muutamat pikkujoulut, joista toipumiseen menee ainakin 3-4 päivää per bakkanaali. Keho itkee seuraavissa treeneissä (tai työpäivänä) nesteen ja suolojen puutteessa, päätä särkee ja pomoa yritetään vältellä ennen seuraavaa pakollista palaveria, jospa vaikka olisi sattunut unohtamaan kaikki ne loppuillan ylilyönnit.
Jouluvalmistelut kai kuuluvat myös näihin. Eli siis palloillaan ostoskeskuksissa pohtimassa viimehetken joululahjahankintoja ja samalla unohdetaan syödä tai sitten syödään "jotain nopeaa"...ja useasti epäterveellistä. Jouluvalmistelut ovat myös pitkällinen prosessi, joten siihen kannattaa varata koko joulukuun, mikä taas tarkoittaa harjoitteluiden siirtämistä tammikuulle.
2. "Pakollinen sukuloiminen"
Toisin sanoen konvehteja, kahvia, pullaa, glögiä, kinkkua ja laatikoita useammin kuin 3 kertaa päivässä, onhan sentään kohteliasta maistaa että Fazerin konvehdit maistuvat samalta vielä kolmannessakin kyläilypaikassa. Myöskin matkavalmistelut aiheuttavat sen verran päänvaivaa ettei treeneistä tule yhtään mitään. Suunnittelutyöhön ja toteuttamiseen menee ainakin kaikki 24h vuorokaudessa, seuraavat treenit siis tammikuussa.
3. "Työkiireet"
Monilla aloilla vedellään projektien jne. finaalivalmisteluja joulukuussa. Tämänhän tarkoittaa makuupussin ja matkakeittimen pitämistä toimistossa, josta poistutaan vasta aatonaattona hakemaan se kuihtunein kuusi ja Saarioisten pakolliset laatikot ennen joulun vieton alkamista. Treenit siis tammikuuhun.
Näitähän voisi jatkaa loputtomiin. Huomasit (toivottavasti) varmaan ironian äskeisissä kirjoituksissani. Eli kysymys ei niinkään ole jostain super hankalasta ajasta, jolloin jaloissa olevat kahleet estävät normaaliharjoittelun. Kysymys on enemmänkin mielentilasta ja asennoitumisesta. Jouluhan on rauhoittumista varten ja tämän allekirjoitan mukisematta, mutta joulukuu on kuukausi siinä missä huhti- ja kesäkuukin.
Joulun alla on syytä miettiä hieman normaali treenirutiinin muuttamista, mikäli tietää edellämainittujen asioiden hankaloittavan harjoittelua. Joululomalla on aivan varmasti jokaisella mahdollisuus löytää päivästään 20-30min, jonka ainakana suorittaa "fyysistäpuhdistautumista" jouluherkkujen huutaessa vatsalaukun pohjalla. Myöskin syömisen pienimuotoinen ennakoiminen/suunnittelu ei ole pahasta. Eli jos tiedät herkuttelevasi ainakin muutamana päivänä, niin suunnittele liikkuvasi myös siten että kuluttaisit nautittua energiaa myös samassa määrin pois. Joulu on myös mitä parhainta aikaa yhdistää perheen yhdessäolo ja liikkuminen (ja siis edelleen toivomme sitä lunta, kiitos...ei niin paljon kuin viime talvena kuitenkaan jos mahdollista!) hiihto, lumityöt tai vaikkapa lumilinnan rakentaminen toimivat loistavina "herkkujenpolttajina". Nyt siis reippain mielin valmistelemaan joulua, ohjeethan olivat yksinkertaiset: ennakoi, suunnittele, harjoittele, rentoudu, nauti...mielestäni aika toimiva kuvio, vai mitä? Oikein mukavaa joulun odotusta kaikille blogini lukijoille ja zemppiä treeneihin!
-Hannu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)