Mihin ne kaikki katosi?

Tässä silmätulehduksen kourissa onkin taas "hyvää luppoaikaa" kirjoitella taas blogia (älkää tuomitko kirjoitusvirheistä, kirjoittaja ei oikein nää kunnolla :))

Kävin surffailemassa netissä liikunta-alan blogeja ja siis nimenomaan asiakkaiden kirjoittamia juttuja omista treeneistään, joita löytyy lukuisia erilaisten menneiden ja voimissaan olevien yritysten sivuilta. Yksi mielenkiintoinen huomio oli niiden suhteellinen lyhytikäisyys. Juttuja oli kirjoitettu aluksi valtavalla innolla, jopa hieman julistuksen omaisesti ja loppua kohden kirjava sanahelinä treenien ihmeellisestä maailmasta jossa kaikki on mahdollista ja taivas on rajana ja on niiiiin siistiä kun pääsee treenaamaan kunnolla. Treenit ja ruokavaliot olikin käännetty ylösalaisin kohti "askeettisempaa", mutta urheilullisempaa huomista ja mahdollisesti sohvaperunana rauhaisaa kotielämää viettänyt mies potkittu/pakotettu/huijattu/kiristetty joko myös treenaamaan tai päätetty siirtää ulkoruokintaan. Tämän fiiliksen sain lukijana muutaman ensimmäisen kuukausien kirjoittelujen lukemisesta, mutta yht´äkkiä hirveä hypetys alkoikin laantumaan ja jo noin puolen vuoden kirjoittelun jälkeen blogin pitäminen oli loppunut tai sitä oli aina aika-ajoin päivitetty muutamalla lauseella (jotka yleensä nekin kertoivat paluusta karuun ja harmaaseen arkeen ja tosielämän kiireisiin). Mihin ihmeeseen se treeni-into, joka alussa hipoi Beatles-hysteriaa, oli oikein kadonnut ja mitä ihmettä niille kaikille ihmisille tapahtunut? Väkisinkin myös tuli mietittyä että mitä kuuluu kaikille näille ex-treenareille nykypäivänä?

Vastausta tuohon kysymykseen tuskin saamme koskaan aivan 100% varmasti ongittua eikä tarvitsekaan, mutta mielessäni on eräs asia, joka tulisi huomioida olipa sitten miettimässä treenien aloittamista tai jo aloittanut aktiivisen liikuntaharjoittelun. Aluksi on syytä lähteä pienistä muutoksista liikkeelle olipa kysymys ruokavaliosta tai treeneistä olet joka tapauksessa muuttamassa tietyllä tapaa elämäntapojasi ja juuri se tärkein asia olisi että olisit muuttamassa niitä pysyvästi!

PT:nä olen huomannut miten jopa yksi vakiotapaaminen viikossa voi "aivopestä" asiakkaan liikkumaan aktiivisesti myös omalla ajalla, mutta jo esim. kuukauden tauon pitäminen ajaa helposti kohti vanhoja tuttuja kuvioita, jossa liikunta jää vähemmälle. Salilla ohjaaja kokeen välillä jopa huvittavia tilanteita kun asiakkaat yrittävät piilotella (HUOM, ohjaajan haukan katseelta, jolta mikään tai kukaan ei jää huomaamatta!) laitteiden ja kasvien takana tai sitten poljetaan keskittyneesti crosstraineria ja toivotaan ettei "se vaan kattois tänne ja tulis jutteleen mitään" ja moikatessa ohjaaja ei ehdi edes kysymään kun vastataan: "Joo on ollut vähän kiireistä ja tiedän etten oo ehtinyt käymään ja ja...!" Veikkaan että noissa blogien kirjoittelujen vähenemisissä on käynyt samanlainen tilanne. Alkuinnostus on ollut suurta, mutta todellista täyskäännöstä on vaikea tehdä lyhyessä ajassa vaan siihen pitäisi ottaa aikaa...vaikkapa koko loppuelämä.

Nykypäivän "hittilajit" antavat helposti vääränlaisen kuvan ja mallin mainonnan kautta, jota aloitteva kuntoilija alkaa tavoittelemaan unohtaen kaikkein tärkeimmän. Pienet ja realistiset välitavoitteet luovat pohjan juurikin sille että liikunnan harrastaminen jää osaksi normaalia viikkorytmiä olipa tapaamisia ohjaajan kanssa viikottain tai ei. Minkä ihmeen takia et voisi tavoitella juuri sellaista uuttaitseäsi joka on edelleen se sama sinä, mutta joka pitää itsestään ja fyysisestä kunnostaan huolta paremmin ja joka on turhaan stressaamatta median luomasta kuvasta siitä miltä urheilullisen tai terveen tai hyvän näköisen ihmisen pitäisi treenata tai näyttää. Jokaisella meillä on oma elämämme, josta voimme muokata omien mieltymysten ja valintojen kautta juuri sellaisen kuin haluamme, miksi et käyttäisi tätä periaatetta myös omaan fyysiseen harjoitteluusi?

Mukavaa kevään odotusta kaikille!

-Hannu