Kunnon kohottaminen, painon pudottaminen, lihasmassan kasvattaminen, kehon kiinteyttäminen, lihastasapainon parantaminen ja kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ihmisillä on useita tavoitteita aloittaessaan (ja miksei jatkaessaankin) liikkumista ja urheilua. Tavoitteet ovat erittäin tärkeitä, eikä pelkästään motivaation luojina vaan myös harjoittelun suunnittelua silmällä pitäen. Kun ensimmäinen tavoite on saavutettu on aika siirtää katse kohti uutta tavoitetta/tavoitteita.
Matka tavoiteen löytämisestä/asettamisesta siihen pisteeseen, jossa esimerkiksi tehdyllä ohjelmalla/suunnitelmalla aloitetaan harjoittelu, ei ole kovin pitkä. Menen salille, kerron treenarille että nyt pistetään mies kondikseen (yleensä jokainen ihminen on jo valmiiksi miettinyt tavoitteensa mikä tahansa se sitten onkaan). Saan opastuksen, jotta voin turvallisesti ja säännöllisesti suorittaa vaadittavat/tarpeelliset toimenpiteet tavoitteeni saavuttamiseksi. Suoritan joka viikko säännöllisen kuuliaisesti ohjelmaani, elän lähes askeettista elämään ja poistan ulkopuoliset häriötekijät elämästäni. Perheeni huutelu ei minua kosketa kun hikoilen, tietokone pölyttyy nurkassa ja facebook kaverini lulevat minun suuttuneen tai muuttaneen ulkomaille kun en vastaa jätettyihin viesteihin! Ja...hei, eihän se tainnutkaan ihan noin mennä!
Ohjaajan näkökulmasta ongelmana ei useinkaan ole se että ohjelma, jolla asiakas harjoittelee olisi jotenkin huono. Ongelmana on se että tuon jokaisen ihmisen arkkivihollisen (siis me itse) taltuttaminen onkin paljon hankalampaa kuin hyvän treeniohjelman tekeminen. Olisi tietenkin mahdollista hyppiä asiakkaiden ikkunoiden takana vahtimassa tuleeko kotiohjelmat tehtyä ja ostoskoriin valittua aina kaupassa käydessä oikeanlaiset tuoteet, mutta mitä järkeä siinä olisi.
Jokaisen treenaajan pahin vastustaja on treenaaja itse. Tuntekaa pistos sydämissänne oi te armottomat hikoilijat ja punaposkiset punnertajat, jotka käytte treenaamassa joko ryhmäliikuntatunneilla tai itsenäisesti. Nyt on aika ottaa vanha kunnon "oikeuden antaja"=pesäpallomaila käteen ja hiutaista kunnari olkapään päällä istuvaa vetelyspirua pallona käyttäen. Nyt on aika mennä sieltä mistä aita on vielä normaaliakin korkeampi (sinne alapuolelle muurataan betonia ihan houkutuksen varalta vain!)!
Siis ihan oikeasti! Me (ohjaajat) olemme niitä joilla on käsissään avaimet lukkoihin, joita te rakkaat asiakkaat kannatte, mutta meidän ei ole tarkoitus avata niitä puolestanne. Opetamme kyllä tekniikan, mutta varsinainen avaimen kääntäminen ja toiselle puolelle astuminen jää sinun tehtäväksesi...nyt kysyn yhden ainoan kysymyksen:
OLETKO VALMIS? :)
-Hannu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.