Is there something in my soup?

Ajattelimpa hieman kirjoitella syömisestä ja ravintolisistä kun monet ihmiset niistä usein kyselevät ja tarjontatulvassa pähkäilevät minkälainen juoma kannattaisi kaupasta/salilta mukaan poimia.

Muutamia perusjuttuja oman ruokavalion siistimisen helpottamiseksi:

1.Tee eväät/ruoat etukäteen valmiiksi ja annostele "matkabägeihin"/purkkeihin

   Terveellisten ja maittavien ruokien valmistus ei ole niin vaikeaa kun alkuun voisi kuvitella, lisäksi säästät 

   huimasti aikaa ja vaivaa (me ihmisethän olemme tunnetusti kovia pyrkimään helpottamaan elämäämme

   mitä kummallisimmilla vempeleillä ja asioilla liekö sitten mukavuuden halukkuuttamme vai mitä). Ruoka on nopea ottaa esille, lämmittää (nautiskella!) ja that´s it.

2. Suosi itsetehtyjä ruokia. Eli pyri välttämään valmiita aterioita, koska ravintoarvot ovat niissä sieltä huonoimmasta päästä. Lisäksi säästät rutkasti rahaa tekemällä isompia annoksia itse, joita voit syödä useampana päivänä. Mikä parasta pystyt seuraavilla ystäville järjestämillänne illaliskutsuilla yllättämään kaikki vieraat sekä tiedoilla että tadoilla terveellisestä ravinnosta.

3. Käytä laadukkaita aineksia. Juu juu ne maksavat hieman enemmän, mutta laatukin (usein myös maku) on parempaa.

4. Organisoi oma ajankäyttösi. "Emmä ehtiny!" Ei ole mikään vastaus aterian väliin jättämiseen tai valmisruuan mussuttamiseen (pätee myös harjoittelemiseen!). Koko elämä on organisoitavissa, mikäli oikeasti sitä vain tarpeeksi jaksaa suunnitella ja suunnitteluun panostaa. Muista myös että olet tekemässä asioita itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten. Treenatakin voi vaikka Espanjassa hotellin vessassa (nimimerkillä kokemusta omaava!).

5. Mikäli olet todellinen aktiiviliikkuja ja et saa tarpeeksi ravinteita perusruuasta, käytä lisäravinteita järkevästi ja perustellusti. Nimikinkertoo totuuden, ne ovat tarkoitettu vain oikeanlaisen ja terveellisen ravinnon lisäksi parantamaan kokonaisravinnonsaantia. Proteiini patukalla ei kannata korvata vaikkapa omatekoista välipalasmoothieta, mutta viikonlopun tai illalla iskevän suuren ja petollisen suklaanhimon sillä voi nujertaa ihan hyvin. Palautusjuoma toimii hyvin treenin jälkeisen kehossa vellovan katabolian (hajottava tila) anaboliaksi (rakentava/kehittävä tila) kääntämiseksi, mikäli tiedät ettet pääse syömään seuraavaan 1,5-2 tuntiin, mutta rasittavan harjoituksen jälkeen tarvitset kehoosi jotain palautuaksesi. Myös jotkut ammatit tuottavat hankaluuksia kiinteänruoan syömiselle, esimerkiksi vaikkapa kätilölle ei ole kovin suotavaa alkaa napostella raejuustoa ja hedelmiä töissä ollessaan, mutta proteiinijuoman saa nautittua nopeasti ja vaivattomasti, jolloin sillä saadaan korvattua esim. jokin välipala tai jopa ateria.

6. Kysy ja kyseenalaista. Kaikki markkinoilla olevat ravinteet jne. tuotteet lupaavat kuuta taivaalta. Selvitä ensin mistä ainesosista kyseinen tuote oikeasti koostuu ja ovatko nämä sinulle välttämättömiä vai saatko samat ravinteet jo normaalista ruoastasi. Myös turvallisuus tekijät kannattaa aina huomioida, tiedä mitä oikeasti suuhusi laitat.

7. Rakenna ruokavaliosi harjoitteluasi tukemaan ja tue ruokavaliotasi harjoittelemalla. Nämä molemmat yhdessä maustettuna riittävällä levolla luovat parhaimman pohjan kehittymiselle. Olipa tavoite sitten pudottaa painoa tai lisätä vaikkapa kiinteätä lihasmassaa.

8. Tue toista. Pätee niin parisuhteessa elävien kuin kaverin kanssa syömisiä pähkäilevien ihmisten kanssa. Jos aviopuoliso mussuttaa vieressä karkkeja on vaikea itsekin vastustaa kiusausta. Yhteisellä tuella päämäärien saavuttaminen on helpompaa. Tämän takia monet palkkaavat itselleen personal trainerin tai liittyvät johonkin ryhmään, jossa on helpompi aloittaa ruokailujen muuttaminen.

9. Muista että ruokavalion muutos on aina myös elämäntapojen muuttamista. Tuloksia ei tapahdu aina yhdessä yössä, mutta tärkeintä on että olet oikeasti halukas tekemään muutoksia omassa elämässäsi ja tiedostat asiat joissa muutosta on tapahduttava. Ei kannata yrittää tehdä suurta muutosta kerralla vaan aloittaa pienistä, mutta tärkeistä asioista.

10. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä...muista ateriarytmi. Laita vaikka kello soimaan, jottta muistat nauttia ateriat ja oikeat välipalat oikeaan aikaan. Jos ihminen on ollut tarpeeksi fiksu keksimään satelliitit ja internetit niin pakkohan meidän on myös keksiä, miten muutamat välipalat saadaan mahtumaan päivittäiseen toimintaan kuuluvaksi toistuvaksi tavaksi, vai mitä!?

Zemppiä treeneihin ja syöminkeihin!

-Hannu

"Ottaisin -10 kiloa." "Saisiko olla muuta?""Ja pistetään vielä kiinteät pakarat ja käsivarret, kiitos!"

Telvisiossa pyörii tällä hetkellä monia sarjoja liittyen kuntoiluun ja painonhallintaan/pudottamiseen. Mediassa mainostetaan juomia, patukoita, pirtelöitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä, jolla saadaan ihminen aivan uskomattoman nopeasti aivan käsittämättömän kovaan kuntoon...öh..yeah right!

Sanon usein asiakkaille, jotka malttamattomuuttaan odottavat oman kehon muokkautumista kuin kuuta nousevaa seuraavaa: "Tehdäänpä pieni ajatusleikki, kuinka monta vuotta olet ollut käytännössä liikkumatta tai harrastamatta urheilua lainkaan?" "Hyvä, mietitäämpä, olet jostain syystä (mikä voi olla ihan mikä tahansa aina ihan oikeasta syystä omaan saamattomuuteen) lopettanut liikkumisen käytännössä nuoruusiän jälkeen.""Olet nyt neljissäkymmenissä." "Liikkumaton aika käsittää vuodet 18v-37v.""Nyt haluat saada itsesi mahdollisimman hyvään fyysiseen kuntoon, tottakai!""Mitä luulet, tapahtuuko uskomaton muutos, joka kumoaa vuosien (tai jopa kymmenien) liikkumattomuuden kropassa ja hapenkuljetuselimistössäsi kuukauden treenaamisella?"

Aivan, vaikka taikureita onkin olemassa niin sellaista Copperfieldiä ei ainakaan vielä itselleni ole tullut vastaan, joka pystyisi edellämainittuun tuossa ajassa. Nyky-yhteiskunta luo ja asettaa liikuttajille (tässä nyt lähinnä tarkoitan yksilöohjaajia, mutta miksei sama sovi myös ryhmien liikuttajiin ja heidän käyttämiinsä valmennusmetodeihin) käsittämättömät odotukset. Olemme messiaita, joiden on tarkoitus poistaa pahat henget ja luoda uusi uljas vartalo sormiamme napsauttamalla. Samalla markkinointi joka vaikuttaa meistä aivan kaikkiin luo kuvaa salamannopeasta, minimihikoilullisesta (onkohan tällaista sanaa muuten edes?) treenitavasta, laitteesta tms. jolla saadaan se nuoruuden hukattu kunto ja vartalo nopeasti ja vähällä vaivalla takaisin. Teet vain kaksi minuuttia tätä joka päivä niin kyllä onnistuu, kyllä 20min ja 2xviikossa riittää...hoh hoijaa!

Otsakkeella (kuten varmaan huomasitkin) viittaan kaupankäyntiin. Mainonta on saanut ihmiset uskomaan että käytännössä voit mennä kuntokeskukseen tai valmentajan luo ja tilata haluamasi muutokset vartaloon ja simsalabim homma on hoidettu, kätevää eikös vain? Varsinainen monien kuukausien ja jopa vuosien "likainentyö" ja puurtaminen onkin sitten "unohdettu" taka-alalle.

Itse olen pyrkinyt siihen että asiakkaani aina ymmärtäisivät kuinka paljon oikeasti työtä vaaditaan pitkän liikkumattomuuden jälkeen kovien tavoitteiden saavuttaamiseen. On myös mielettömän paljon palkitsevampaa kun tietää oikeasti tehneensä muutoksia asenteessaan, elämäntavoisaan ja treeneissään. Ja nimenomaan muutoksen tekijänä on asiakas itse, ei multihypersupertronichöpönlöpön viiputinvaaputin, jota vetkuttamalla läskit katoavat kuin itsestään ja tilalle pamahtaa 100% täyslihaa! En väheksy esimerkiksi nykyaikana vallalla olevia kyvynetsintäkilpailuja, vaikkapa musiikin saralla (Idols jne.) mutta sama idea pätee niin musiikissa kuin liikunnassakin. Maailman kovinta rock-bändiä ei luoda muutaman kuukauden soittoharjoittelulla ja lähdetä stadion kiertueille, vaikka joskus teininä olisikin Black Sabbathin Paranoid ollutkin hallussa. Samalla tavalla myös "nollista" liikkeelle lähtevän kuntoilijan on syytä muistaa, että taival kohti unelmien vartaloa ja huippuunsa hiottua kuntoa on pitkä, mutta ei välttämättä kivinen vaan antoisa ja palkitseva. Ihan jokaisella on mahdollisuus parantaa ja kehittää fyysistä kuntoaan, kunhan vaan muistaa etteivät tulokset ilmesty yhdessä yössä.

Zemppiä kaikille lukijoille alkavan syksyn treeneihin, nauttikaa liikkumisesta!

-Hannu

Töitä ja psykologista pohdintaa!

Kuinka moni muisti/viitsi/halusi/jaksoi treenata ahkerasti viikottain myös läpi kesän, käsi ylös nyt? Toivottavasti mahdollisimman moni. Persoonallisille treenareille ja miksei myös jumppajampoille- ja pirkoille (ryhmäliikuntaohjaajat suom. huom.) syksy tuleminen on kiireistä aikaa. Ihmiset päättävät taas aloittaa "uuden elämän", koska se vanha jäi sinne kesälomaa viettämään mökkituoliin ja koska sen kanssa seuraavat treffit on kuitenkin jo sovittu seuraavan loman alkajaisiksi.

Tässäpä piileekin yksi äärimmäisen oleellisista asioista ihmisten liikuttamisessa. Ihmisiä on helppoa liikuttaa käskyttämällä (niinhän ne tekee ryhmäliikuntatunneilla ja intissäkin), tarjota erilaisia vaihtoehtoja syömistä ajatellen, laatia uusia ja innostavia liikkeitä salille tai muuten lihaskuntoharjoitteluun. Mutta miten ihmeessä saada ihminen liikkumaan itsenäisesti ja valitsemaan järkeviä vaihtoehtoja aterioihinsa?

On totta, että kaikki lähtee ihmisestä itsestään, täytyy olla ihan oikea halu muuttaa elämäntapojaan. Itse pidän personal trainerinä suurempana onnistumisenani sitä että saan ihmisen lisäämään aktiivisen ja säännöllisen liikunnan ja puhtaan ruokavalion osaksi jokapäiväistä elämää kuin vaikkapa asiakkaan nopeaa 10kg painon pudotusta. Tämä siksi, että tokihan ihmisen on helppo tehdä vaikkapa yhdistetty aerobinen ja lihaskuntoharjoittelu salilla oikealla volyymilla herra Halosen huutaessa vieressä suu vaahdossa ja naama punaisena (Ne lukijat jotka ette minua tunne, tämä oli sitten vitsi! Naama saattaa olla välillä punainen ja kaipa tuo suukin saattaa vaahdota, mutta ohjatessa äänen volyymi on ihan rauhallinen...oikeasti!). Mutta on vaikeampi muuttaa asenteitaan ja rutiineitaan, jotka ovat saattaneet määrittää jokapäiväistä toimintaa jo monien vuosien ajan.

Tässä tulemmekin siihen, miten suuri vastuu itseasiassa meillä ohjaajilla/pt:llä onkaan ajatellen asiakkaan ensikokemuksia liikuntasuorituksesta. Monet positiiviset kokemukset, pienten välitavotteiden saavuttaminen ja uuden oppiminen luovat hyvän pohjan asiakkaiden liikkumisen jatkamiselle. Mielestäni yksi parhaimmista ja ehkä traagisimmista esimerkeistä tästä, siis negatiivisessa mielessä on valitettavasti koululiikunta. Tämä ei tarkoita etteivätkö tämän päivän opettajat olisi huippuluokkaa, mutta keski-iän ylittäneiden asiakkaiden kanssa jutellessa käy usein ilmi, miten negatiiviset kokemukset koululiikunnasta ovat "traumatisoineet" ja muuttaneet koko ajattelumallin liikuntaa kohtaan. Juuri tällaisessa tapauksessa on upeaa, mikäli tuo negatiivinen mielikuva saadaan poistettua ja tilalle uusi näkökulma ja "elämä" johon kuuluu säännöllinen liikunta. Ja saattaapa olla että jokin erittäin epämiellyttäväksi koettu tapa liikkua (vaikkapa nyt juoksu) muuttuukin yhdeksi suosikkiliikuntamuodoista.

Summa summarum, mielestäni jokainen joka harjoitteli aktiivisesti edes muutamia kertoja viikossa kesälomansa aikana pääsee läpi tästä kokeesta puhtain paperein. Hienoa, jatkakaa nyt lomien loppuessa vielä ahkerammin niin saattee virtaa edessä olevaan syksyyn! Ne jotka eivät harjoitelleet...vaikka oli kyllä tarkoitus ja piti, mutta...! Oliko suurimpana syynä jokin ihan oikea este (meikäläisen mittapuulla sen esteen täytyy olla aikas käsittämättömän suuri, heh heh!) vai oma saamattomuus ja ehkäpä myös ajankäytöllinen hankaluus loman aikana? Tai ehkä liikunta ei vieläkään ole juurtunut tarpeeksi tiukasti viikottaisiin rutiineihin?Nyt onkin sitten korkea aika ottaa tukeva niskalenkki itsestään ja taluttaa itsensä salille, kahvakuulatunnille, zumbaan, pilonxigiin, pilatekseen, joogaan tai ihan minkälaisten liikuntasuoritteiden pariin tahansa! Mikäli oikeasti haluaa muuttaa tämän hetkistä tilannettaan liikkumisen suhteen on hyvä ottaa tavoitteeksi uusi asenne omaa harjoittelua kohtaan, treenien säännöllistäminen ajankäytöllisistä jne. esteistä huolimatta. Mikä parasta, siitä ei tarvitse tehdä maailman hankalinta ja ikävintä asiaa (se voi olla myös helppoa, kivaa ja palkitsevaa), eikä sitä tarvitse tehdä yksin! Tapaaminen yksilöohjaajan, trainerin, pt:n, ryhmäliikuntaohjaajan kanssa, saattaa muuttaa sinunkin elämäsi pysyvästi! Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!

040-5054185, Hannu

Tapaus Crossfit Reebok Games

Kohta se on ovella, nimittäin 2011 "maailman kovakuntoisimman" miehen ja naisen valinta Reebokin sponsoroimien Crossfit Gamesien osalta. Todella kovakuntoiset miehet ja naiset (+joukkueet) mittelevät useamman päivän kestävässä turneessa fyysisen ja henkisen suorituskykynsä äärirajoilla tehden niin voimaa, kestävyyttä, tasapainoa, tekniikka kuin räjähtävää voimaa (vain muutamia osa-alueita mainitakseni) mittaavissa harjoitteissa. Kisat pidetään suurella (gladiaattorien mittelöpaikkaa muistuttavalla) areenalla, jossa myös yleisö pääsee nauttimaan täysin siemauksin kisafiiliksistä. No mitä ihmettä meikäläinen sitten tänne oikein raapustaa, tarvitseeko jenkeissä huippusuosion saavuttanut "laji" vielä täältäkin tuutista jonkinmoista hypetystä??? En usko ja minullapa olikin mielessä pienimuotoinen avautuminen ;)

Muutama vuosi sitten innostuin Crossfitistä, ehkäpä suurin syy oli se että oletin olevani todella hyvässä fyysisessä kunnossa ja ensimmäiset kunnon CF-treenit pudottivat miehen oikein rajulla juntalla maan kamaralle. En ollut uskoa, miten kroppa reagoi harjoitteisiin ja miten kovalle koetukselle se joutui. Olin totaalisen lyöty ja myyty! Lisäksi oli mahtavaa löytää laji, jossa kehitettävää tulisi riittämään (huolimatta pitkästä urheilutaustasta) vaikka loppuelämäksi. Crossfit Helsingin järjestämät Suomen historian ensimmäiset Crossfitin Sm-kilpailut pidettiin 2010 heinäkuun lopulla ja fiilis oli loistava (HUOM, voittaja Mikko Aronpää kisaa tänä vuonna jenkeissä!!!) ja yhteishenki oli kaikkien kisailijoiden kesken todella hyvä, kilapailijat nimittäin kannustivat aivan estottomasti toisiaan! Mikä ihme sitten on vikana?

Ristiriitaisin tuntein seuraan Jenkilässä vuosi vuodelta isommaksi mediasirkukseksi kasvavaa tapahtumaan/lajia. Puhumattakaan uusista kilpailijoista, jotka alkavat enemmän muistuttaa todellisia ammattiurheilijoita. Oliko käynytkin niin että huomaamattani "underground liikuntamuodosta" olikin kasvanut perus jenkkiperheen ammattilaisurheiliviidettä...hodareilla ja coca colalla? Urheilijoiden suoritusvaatimukset ovat kasvaneet ja alkuvuosien ykköset pääsevät hädintuskin kilpailuihin enää mukaan (mukana myös poikkeuksia!). Tämä on toisaalta tietenkin osittain luonnollista kehitystä, mutta ihmettelen miten kisoihin osallistuvat "karpaasit" ja "taistelijattaret" saavat pidettyä harjoittelunsa määrät järkevällä tasolla treenien lähennellessä eläimellistä suorituskyvyn rasittamista?

Toivon sydämeni pohjasta ettei kukaan kisaajista vedä itseään liian loppuun (siis lusikkaa nurkkaan näin kauniisti proosattuna) ja homma saadaan pidettyä järkevissä mitoissa. En ihmettelisi, mikäli kohta kadulla kulkisi jonkin tuotemerkin sponsoroimia Ammatti-Crosfittaajia, joiden avulla myös suuret yhtiöt saavat markkinoitua tuotteitaan kuluttajille lajin varjolla. Mitä lähempänä tuotteet ovat lajia (vaatteet, jalkineet, harjoitteluvälineet) sitä todennäköisemmin kuluttajat niitä tulevat ostamaan saavuttaakseen idolinsa fyysisen suorituskyvyn. Tietyllä tapaa tässä ei olekaan mitään vikaa ja näinhän urheilumarkkinointi toimii, mutta onko tämä sitä joksi Crossfit alunperin luotiin?

Tämä sama ilmiö esiintyy monessa muussakin vallalla olevissa liikuntamuodoissa. Arvoisat herrat, jotka laskevat lajien tuomaa arvoa myynnille kehittävät vaikka minkälaisia uutuuksia ja lajimuunnoksia, jotta myynti ja kiinnostus saadaan pidettyä kasvussa jatkuvalla syötöllä. Ja kysymyksessä ei enää ole lajin normaali kehitys vaan keksimällä keksitty tuotteistettaminen! Joo joo ja vali vali enkä ole edes vielä mikään grumpy old man, mutta halusimpahan tuoda tämänkin näkökulman asiasta esiin. Itselleni Crossfit tulee aina edustamaan mielekästä harrastusta, treenejä, yhdessäoloa ja itsensä haastamista. Huippu-urheilu pysyköön lestissään :) Hauskaa heinäkuuta kaikille lukijoille, muistakaahan hikoilla muuallakin kuin rannalla!

-Hannu

Minun urheilualan unelmani!

Otsake ehkäpä hieman huono kuvaamaan tämän kirjoituksen aihetta, mutta kokeilempa nyt kuitenkin!

Yksi mielestäni nykypäivänä (lähes) sukupuuttoon kuolleista asioista liikunta alalla on oikeasti tiivis ja hyvä treeniyhteisö. On totta että on paljon pieniä tiiviitä yhteisöjä, joilla on jokin oma juttunsa (zumba,voimanosto, kehonrakennus, surffaus, freerunning, nyrkkeily jne. jne.). Mutta luodappa sellainen yhteisö, joka toivottaisi tervetulleiksi aivan kaikki painonpudottajat, mentaaliharjoittelijat, kuntoilijat, treenaajat, himoliikkujat ja kaikki siltä väliltä. Olisiko tälläinen edes mahdollista ja järkevää?

Yksi vastaus, todellakin! Ja vieläpä erittäin tarpeellista! Ammatissani olen huomannut monilla ihmisillä suuren aloituskynyksen tulla tunnille, salille tai muuten treenamaan. Unelmani olisikin luoda paikka ja yhteisö, joka toivottaisi tervetulleeksi aivan kaikki treenaajat. Yhteisö, joka loisi kaikkien treenaajien kesken yhteenkuuluvuuden tunnetta iästä, sukupuolesta tai fyysisenkunnon tasosta piittaamatta. Jokainen joka tulisi ovesta sisään tietäisi, ettei koskaan tarvitse olla yksin tai halutessaan saa aivan rauhassa keskittyä omaan tekemiseen. Yhteisö, joka olisi niin monipuolinen ja kattava, että ihmisiä ei tarvitsisi yrittää saada liittymään siihen markkinoimalla vaan jokainen haluaisi kuulua yhteisöön omasta tahdostaan! Se olisi eräänlainen urheilun ja harjoittelun facebook, johon liittyjät vetäisivät mukanaan muitakin ystäviään, tuttaviaan ja sukulaisiaan. Kaikki saisivat sitä mitä haluaisivat harjoittelultaan ja vieläpä jotain paljon paljon ainutlaatuisempaa...paljon uusia ystäviä ja turvalisen yhteisön!

Missioni ei varmasti toteudu ihan hetkessä tai parissakaan, mutta pyrkimys juuri tuohon tavoitteeseen on kova! Tiedän että me suomalaiset emme ole aina niin sosiaalista porukkaa ja välillä jopa koemme liian ystävällisyyden ja tuttavallisuuden lähes tekopyhyydeksi, "Mitä se nyt tossa hymyilee, onko mulla jäänyt oregaanoa hampaisiin vai mitä?!" Mutta uskon vahvasti että tällainen yhteisö on mahdollista vielä jonain päivänä toteuttaa. Ajatteleppa asiaa myös tältä kantilta, kuinka paljon paremmin asiakkaalla/yhteisön jäsenellä on vaikutusvaltaa kyseenlaisessa yhteisössä. Yksikin mielipide edellisen tyyppisessä yhteisössä on otettava huomioon, vähän niin kuin isossa perheessä.

Ja ei huolta en ole suunnittelemassa uutta uskonlahkoa tai ääriliikettä. Tulipahan vaan mieleeni, kuinka hienoa tuollainen yhteisö olisi saada rakennettua ja kuinka moni siitä hyötyisi, jo sillä että ylipäänsä kuntoilun ja liikunnan aloittaminen olisi helpompaa. Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan omalla toiminnallani yrittää luoda kyseelaista tunnetta ihmisissä ja ryhmissä, joita harjoitutan! Unelman tyyppisen yhteisön luominen saattaa jäädä vain unelmaksi, mutta mikäli saan edes palasen siitä unelmasta toteutettua, olen tyytyväinen!

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

-Hannu

Kesäloman aloitus :)

 

 En tiedä johtuiko kyseisen treenin suunnittelu tilaamastani kirjasta, joka kertoo SAS:n (Englannin erikoisjoukkojen) historiikista, Crossfit-Journalissa olleesta videosta, jossa muutamia "ammatti fittaajia" laitettiin Navy-Seal (Seal-Fit) fyysisiin testeihin, vaiko pahasta aivojen nyrjähtämisestä loman alkaessa ja auringon porottaessa lyhyt hiuksista päätäni. Joka tapauksessa sain kolleegan Sarantauksen Jaakon (myös PT:nä Foreverillä Espoossa!) heilumaan kamera kädessä urheilukentän laidalla, joten siitä superiso kiitos Jaskalle!

                         27.6.2011 Treeni (muunneltu Fran/Helen):
Harjoituksessa reppu + makuupussi + 5kg levypaino repussa!

Juoksu 400m
21x Amerikkalainen-Etuheilautus (16kg kahvakuula)
21xKyykky
21xKapea etunojapunnerrus
Juoksu 400m
15xAmerikkalainen-Etuheilautus
15xKyykky
15xKapea etunojapunnerrus
Juoksu 400m
9xAmerikkalainen-Etuheilautus
9xKyykky
9xKapea Etunojapunerrus

Aika: 8 min 28 sekuntia
          

Treeni alkoi loistavasti, sanoin Jaakolle että aion ottaa alun rauhallisemmin, koska jo ajatusleikkinä harjoitus tuntui aika "hikiseltä puhteelta". Jaakon kommentti: ##ttu mä sitten täällä koko päivää aio seisoa, vedät täysillä vaan!"siivitti meikäläisen matkaan. Ai niin ja itseasissa myös harjoitus videoitiin, joten katsotaan, mikäli joskus joku osaava immeinen saa sen editoitua esitysmuotoon. Reppu ja ylipäätään lisäpainon käyttäminen juoksussa on meikäläiselle aivan uusi kokemus...painoliiviä odotellessa, heh heh! Hiukan kiikkerä tuo reppu tosiaan oli, vaikkakin remmit olivat niin kireällä että huulet sinersivät ja henki hädintuskin kulki. Pidin sykemittaria päällä koko treenin ja keskisyke oli tasan 160 ja huippu 182. Tämä kertonee minkälaiset tuntemukset olivat suorituksen jälkeen, tosin yllättävän nopeasti sykkeet laskivat ja kävin vielä tekemässä Foreverin salilla muutamia rinnallevetoja viimeistelyksi.

Tässäpä meikälaisen loman aloitus. Joku kysyy mitä järkeä tuossa tuollaisessa on ja vieläpä kesälomalla? Voin vastata ettei ehkä yhtään mitään :) Satun vaan saamaan omat kiksini ja hyvän olon itseni haastamisesta ja liikunta on ammatin lisäksi minulle ehdottomasti suuri osa elämäntapaani. En osaisi olla liikkumatta ja yksinkertaistettuna se hienoin hetki suorituksen läpiviennin lisäksi on kun sydän lyö, hiki lentää ja takaraivossa ääni yrittää koko ajan saada sinua lopettamaan. Silloin minä tunnen todella eläväni!

Aurinkoisia kesä/treenipäiviä kaikille blogini lukijoille! Jatkoa seuraa!

-Hannu

Tiedätkö todelliset rajasi?

Minkälaista tulisi tehokkaan harjoittelun oikein olla? Miten sen tulisi kuormittaa kehoa ja mieltä? Miten jaksaisin paremmin tehdä treenit läpi?
 Kysymyksiä, jotka pyörivät päivittäin harjoittelijoiden mielissä.

Lähdetään liikkeelle itse harjoitettavasta osasta eli kehostamme. Kuinka moni uskaltaa myöntää ettei tällä hetkellä käytä läheskään kaikkea kapasiteettia kehostaa/itsestään/mielestään, jota olisi mahdollista käyttää? En nyt tarkoita sitä etteikö välillä olisi hyvä vain rentoutua kuola valuen olohuoneen sohvalla Tekniikan Maailman kirjoitusmusteen piirtyessä hikiselle otsalle, vaan tarkoitan harjoituksen läpiviemistä, suunnittelua ja keskittymistä itse tekemiseen. Huomaatko usein tilanteen, jossa keho saattaisikin jatkaa suoritusta, mutta ääni pään sisällä ehdottaa lopettamaan..."ääh emmä tota jaksa kyllä tehdä!". Kaikki lähtee liikkeelle jo ajatuksen tasosta. Voimme ajatella harjoittelua talona, jonka kivijalkana toimivat ajatukset ja suunnitelmat tekemisestä. Mikäli nämä eivät ole vahvoja "kyllä mä sen jaksan vetää" "kyllä mä pystyn tuohon" koko rakennus on huteralla pohjalla ja pahimmassa tapauksessa sortuu, toisin sanoen treeniä ei pystytäkkään viemään suunniteltuun loppuun saakka.

Toinen salakavala kehoomme vaikuttava tekijä on nyky-yhteiskunnan kehittyminen. Taas ei pidä ymmärtää väärin, en ihannoin faaraoiden aikoja tai sitä kun kirveetkin tehtiin käsin kivestä. Tarkoitan elämän tietynlaista helppoutta. Tarvittaessa minun ei tällä hetkellä tarvitsisi ahteriani tästä penkistä nostaa saadakseni ruokaa, vaatteita, asunnon, auton jne. jne. Olemme alkaneet unohtaa mihin kehomme on oikein tarkoitettu. Jo useamman ihmisen kohdalla olen huomannut, miten tämä unohtaminen yhdistettynä epävarmoihin ajatuksiin harjoittelusta aiheuttaa vaikeuksia tehdä treenejä siten että oikasti heräteltäisiin siellä nukkuvaa todellista potentiaalia. Meillä on komeita uusia ihmeellisiä laitteita (tietenkin itsemme kehittämiä) helpottaaksemme harjoittelua. Mihin on hävinnyt harjoittelu, jossa uskalletaan rohkeasti käyttää samanaikaisesti koko kehoa? Joku kutsuu tätä toiminnalliseksi harjoitteluksi, minä kutsun sitä optimaaliseksi harjoitteluksi! Tämä ei vähiten sen takia että varmasti ihan "normaalissa elävässä elämässä" tulee eteen tilanteita joissa on sata varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa mahdollisuudesta valjastaa käyttöön koko kehon kapasiteetti (sekä fyysisesti että henkisesti).

Yksi erittäin positiivinen asia, jonka olen myös huomannut on ryhmän voima. Kun yhden ihmisen sijasta treenamassa onkin suurempi ryhmä on helpompi saada tukea "vertaisiltaa" ja periksi antaminen tuntuu häpeällisemmältä "emmä voi antaa periksi kun ei toi mun vieressäkään anna". Lisäksi (tämäkin on todistettu juttu) mitä kovempi harjoitus ryhmälle sitä paremmin ryhmä hitsautuu yhteen ja harjoittelijat alkavat tukemaan toinen toisiaan.

Pointtini on se että juuri sinun tulisi vielä laittaa lisää betonia "treenirakennuksesi kivijalkaan" ja tavoitella harjoitellessasi rajojasi. Olipa kysymys kerran kyykkyyn pääsemisestä tai sadan kilon nostamisesta suorille käsille aloita treenaaminen jo mielessäsi ennen suoritukseen lähtemistä. Aseta itsellesi useita välitavoitteita, jotka sinun on mahdollista saavuttaa ja älä tyydy yhteen onnistumiseen. Jos aloitat kivijalan rakentamisen mummon mökistä ajattele rakentavasi harjoittelullasi miljoona kaupunki! Meillä kaikilla on kehossamme uskomaton määrä tehoa, jota emme tule välttämättä käyttäneeksi juurikaan. Kun saat kartoitettua rajojasi on sinun helpompi myös käyttää voimavarojasi muuhunkin kuin pelkästään harjoitteluun...mikä sen mukavampaa kuin saada jo alussa henkinen yliote miehen/vaimon kanssa käden väännöstä siivouksesta/koiran ulkoilutuksesta/kaupassa käynnistä tms, vai mitä :)

-Hannu