Telvisiossa pyörii tällä hetkellä monia sarjoja liittyen kuntoiluun ja painonhallintaan/pudottamiseen. Mediassa mainostetaan juomia, patukoita, pirtelöitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä, jolla saadaan ihminen aivan uskomattoman nopeasti aivan käsittämättömän kovaan kuntoon...öh..yeah right!
Sanon usein asiakkaille, jotka malttamattomuuttaan odottavat oman kehon muokkautumista kuin kuuta nousevaa seuraavaa: "Tehdäänpä pieni ajatusleikki, kuinka monta vuotta olet ollut käytännössä liikkumatta tai harrastamatta urheilua lainkaan?" "Hyvä, mietitäämpä, olet jostain syystä (mikä voi olla ihan mikä tahansa aina ihan oikeasta syystä omaan saamattomuuteen) lopettanut liikkumisen käytännössä nuoruusiän jälkeen.""Olet nyt neljissäkymmenissä." "Liikkumaton aika käsittää vuodet 18v-37v.""Nyt haluat saada itsesi mahdollisimman hyvään fyysiseen kuntoon, tottakai!""Mitä luulet, tapahtuuko uskomaton muutos, joka kumoaa vuosien (tai jopa kymmenien) liikkumattomuuden kropassa ja hapenkuljetuselimistössäsi kuukauden treenaamisella?"
Aivan, vaikka taikureita onkin olemassa niin sellaista Copperfieldiä ei ainakaan vielä itselleni ole tullut vastaan, joka pystyisi edellämainittuun tuossa ajassa. Nyky-yhteiskunta luo ja asettaa liikuttajille (tässä nyt lähinnä tarkoitan yksilöohjaajia, mutta miksei sama sovi myös ryhmien liikuttajiin ja heidän käyttämiinsä valmennusmetodeihin) käsittämättömät odotukset. Olemme messiaita, joiden on tarkoitus poistaa pahat henget ja luoda uusi uljas vartalo sormiamme napsauttamalla. Samalla markkinointi joka vaikuttaa meistä aivan kaikkiin luo kuvaa salamannopeasta, minimihikoilullisesta (onkohan tällaista sanaa muuten edes?) treenitavasta, laitteesta tms. jolla saadaan se nuoruuden hukattu kunto ja vartalo nopeasti ja vähällä vaivalla takaisin. Teet vain kaksi minuuttia tätä joka päivä niin kyllä onnistuu, kyllä 20min ja 2xviikossa riittää...hoh hoijaa!
Otsakkeella (kuten varmaan huomasitkin) viittaan kaupankäyntiin. Mainonta on saanut ihmiset uskomaan että käytännössä voit mennä kuntokeskukseen tai valmentajan luo ja tilata haluamasi muutokset vartaloon ja simsalabim homma on hoidettu, kätevää eikös vain? Varsinainen monien kuukausien ja jopa vuosien "likainentyö" ja puurtaminen onkin sitten "unohdettu" taka-alalle.
Itse olen pyrkinyt siihen että asiakkaani aina ymmärtäisivät kuinka paljon oikeasti työtä vaaditaan pitkän liikkumattomuuden jälkeen kovien tavoitteiden saavuttaamiseen. On myös mielettömän paljon palkitsevampaa kun tietää oikeasti tehneensä muutoksia asenteessaan, elämäntavoisaan ja treeneissään. Ja nimenomaan muutoksen tekijänä on asiakas itse, ei multihypersupertronichöpönlöpön viiputinvaaputin, jota vetkuttamalla läskit katoavat kuin itsestään ja tilalle pamahtaa 100% täyslihaa! En väheksy esimerkiksi nykyaikana vallalla olevia kyvynetsintäkilpailuja, vaikkapa musiikin saralla (Idols jne.) mutta sama idea pätee niin musiikissa kuin liikunnassakin. Maailman kovinta rock-bändiä ei luoda muutaman kuukauden soittoharjoittelulla ja lähdetä stadion kiertueille, vaikka joskus teininä olisikin Black Sabbathin Paranoid ollutkin hallussa. Samalla tavalla myös "nollista" liikkeelle lähtevän kuntoilijan on syytä muistaa, että taival kohti unelmien vartaloa ja huippuunsa hiottua kuntoa on pitkä, mutta ei välttämättä kivinen vaan antoisa ja palkitseva. Ihan jokaisella on mahdollisuus parantaa ja kehittää fyysistä kuntoaan, kunhan vaan muistaa etteivät tulokset ilmesty yhdessä yössä.
Zemppiä kaikille lukijoille alkavan syksyn treeneihin, nauttikaa liikkumisesta!
-Hannu
tiistai 23. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
Töitä ja psykologista pohdintaa!
Kuinka moni muisti/viitsi/halusi/jaksoi treenata ahkerasti viikottain myös läpi kesän, käsi ylös nyt? Toivottavasti mahdollisimman moni. Persoonallisille treenareille ja miksei myös jumppajampoille- ja pirkoille (ryhmäliikuntaohjaajat suom. huom.) syksy tuleminen on kiireistä aikaa. Ihmiset päättävät taas aloittaa "uuden elämän", koska se vanha jäi sinne kesälomaa viettämään mökkituoliin ja koska sen kanssa seuraavat treffit on kuitenkin jo sovittu seuraavan loman alkajaisiksi.
Tässäpä piileekin yksi äärimmäisen oleellisista asioista ihmisten liikuttamisessa. Ihmisiä on helppoa liikuttaa käskyttämällä (niinhän ne tekee ryhmäliikuntatunneilla ja intissäkin), tarjota erilaisia vaihtoehtoja syömistä ajatellen, laatia uusia ja innostavia liikkeitä salille tai muuten lihaskuntoharjoitteluun. Mutta miten ihmeessä saada ihminen liikkumaan itsenäisesti ja valitsemaan järkeviä vaihtoehtoja aterioihinsa?
On totta, että kaikki lähtee ihmisestä itsestään, täytyy olla ihan oikea halu muuttaa elämäntapojaan. Itse pidän personal trainerinä suurempana onnistumisenani sitä että saan ihmisen lisäämään aktiivisen ja säännöllisen liikunnan ja puhtaan ruokavalion osaksi jokapäiväistä elämää kuin vaikkapa asiakkaan nopeaa 10kg painon pudotusta. Tämä siksi, että tokihan ihmisen on helppo tehdä vaikkapa yhdistetty aerobinen ja lihaskuntoharjoittelu salilla oikealla volyymilla herra Halosen huutaessa vieressä suu vaahdossa ja naama punaisena (Ne lukijat jotka ette minua tunne, tämä oli sitten vitsi! Naama saattaa olla välillä punainen ja kaipa tuo suukin saattaa vaahdota, mutta ohjatessa äänen volyymi on ihan rauhallinen...oikeasti!). Mutta on vaikeampi muuttaa asenteitaan ja rutiineitaan, jotka ovat saattaneet määrittää jokapäiväistä toimintaa jo monien vuosien ajan.
Tässä tulemmekin siihen, miten suuri vastuu itseasiassa meillä ohjaajilla/pt:llä onkaan ajatellen asiakkaan ensikokemuksia liikuntasuorituksesta. Monet positiiviset kokemukset, pienten välitavotteiden saavuttaminen ja uuden oppiminen luovat hyvän pohjan asiakkaiden liikkumisen jatkamiselle. Mielestäni yksi parhaimmista ja ehkä traagisimmista esimerkeistä tästä, siis negatiivisessa mielessä on valitettavasti koululiikunta. Tämä ei tarkoita etteivätkö tämän päivän opettajat olisi huippuluokkaa, mutta keski-iän ylittäneiden asiakkaiden kanssa jutellessa käy usein ilmi, miten negatiiviset kokemukset koululiikunnasta ovat "traumatisoineet" ja muuttaneet koko ajattelumallin liikuntaa kohtaan. Juuri tällaisessa tapauksessa on upeaa, mikäli tuo negatiivinen mielikuva saadaan poistettua ja tilalle uusi näkökulma ja "elämä" johon kuuluu säännöllinen liikunta. Ja saattaapa olla että jokin erittäin epämiellyttäväksi koettu tapa liikkua (vaikkapa nyt juoksu) muuttuukin yhdeksi suosikkiliikuntamuodoista.
Summa summarum, mielestäni jokainen joka harjoitteli aktiivisesti edes muutamia kertoja viikossa kesälomansa aikana pääsee läpi tästä kokeesta puhtain paperein. Hienoa, jatkakaa nyt lomien loppuessa vielä ahkerammin niin saattee virtaa edessä olevaan syksyyn! Ne jotka eivät harjoitelleet...vaikka oli kyllä tarkoitus ja piti, mutta...! Oliko suurimpana syynä jokin ihan oikea este (meikäläisen mittapuulla sen esteen täytyy olla aikas käsittämättömän suuri, heh heh!) vai oma saamattomuus ja ehkäpä myös ajankäytöllinen hankaluus loman aikana? Tai ehkä liikunta ei vieläkään ole juurtunut tarpeeksi tiukasti viikottaisiin rutiineihin?Nyt onkin sitten korkea aika ottaa tukeva niskalenkki itsestään ja taluttaa itsensä salille, kahvakuulatunnille, zumbaan, pilonxigiin, pilatekseen, joogaan tai ihan minkälaisten liikuntasuoritteiden pariin tahansa! Mikäli oikeasti haluaa muuttaa tämän hetkistä tilannettaan liikkumisen suhteen on hyvä ottaa tavoitteeksi uusi asenne omaa harjoittelua kohtaan, treenien säännöllistäminen ajankäytöllisistä jne. esteistä huolimatta. Mikä parasta, siitä ei tarvitse tehdä maailman hankalinta ja ikävintä asiaa (se voi olla myös helppoa, kivaa ja palkitsevaa), eikä sitä tarvitse tehdä yksin! Tapaaminen yksilöohjaajan, trainerin, pt:n, ryhmäliikuntaohjaajan kanssa, saattaa muuttaa sinunkin elämäsi pysyvästi! Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!
040-5054185, Hannu
Tässäpä piileekin yksi äärimmäisen oleellisista asioista ihmisten liikuttamisessa. Ihmisiä on helppoa liikuttaa käskyttämällä (niinhän ne tekee ryhmäliikuntatunneilla ja intissäkin), tarjota erilaisia vaihtoehtoja syömistä ajatellen, laatia uusia ja innostavia liikkeitä salille tai muuten lihaskuntoharjoitteluun. Mutta miten ihmeessä saada ihminen liikkumaan itsenäisesti ja valitsemaan järkeviä vaihtoehtoja aterioihinsa?
On totta, että kaikki lähtee ihmisestä itsestään, täytyy olla ihan oikea halu muuttaa elämäntapojaan. Itse pidän personal trainerinä suurempana onnistumisenani sitä että saan ihmisen lisäämään aktiivisen ja säännöllisen liikunnan ja puhtaan ruokavalion osaksi jokapäiväistä elämää kuin vaikkapa asiakkaan nopeaa 10kg painon pudotusta. Tämä siksi, että tokihan ihmisen on helppo tehdä vaikkapa yhdistetty aerobinen ja lihaskuntoharjoittelu salilla oikealla volyymilla herra Halosen huutaessa vieressä suu vaahdossa ja naama punaisena (Ne lukijat jotka ette minua tunne, tämä oli sitten vitsi! Naama saattaa olla välillä punainen ja kaipa tuo suukin saattaa vaahdota, mutta ohjatessa äänen volyymi on ihan rauhallinen...oikeasti!). Mutta on vaikeampi muuttaa asenteitaan ja rutiineitaan, jotka ovat saattaneet määrittää jokapäiväistä toimintaa jo monien vuosien ajan.
Tässä tulemmekin siihen, miten suuri vastuu itseasiassa meillä ohjaajilla/pt:llä onkaan ajatellen asiakkaan ensikokemuksia liikuntasuorituksesta. Monet positiiviset kokemukset, pienten välitavotteiden saavuttaminen ja uuden oppiminen luovat hyvän pohjan asiakkaiden liikkumisen jatkamiselle. Mielestäni yksi parhaimmista ja ehkä traagisimmista esimerkeistä tästä, siis negatiivisessa mielessä on valitettavasti koululiikunta. Tämä ei tarkoita etteivätkö tämän päivän opettajat olisi huippuluokkaa, mutta keski-iän ylittäneiden asiakkaiden kanssa jutellessa käy usein ilmi, miten negatiiviset kokemukset koululiikunnasta ovat "traumatisoineet" ja muuttaneet koko ajattelumallin liikuntaa kohtaan. Juuri tällaisessa tapauksessa on upeaa, mikäli tuo negatiivinen mielikuva saadaan poistettua ja tilalle uusi näkökulma ja "elämä" johon kuuluu säännöllinen liikunta. Ja saattaapa olla että jokin erittäin epämiellyttäväksi koettu tapa liikkua (vaikkapa nyt juoksu) muuttuukin yhdeksi suosikkiliikuntamuodoista.
Summa summarum, mielestäni jokainen joka harjoitteli aktiivisesti edes muutamia kertoja viikossa kesälomansa aikana pääsee läpi tästä kokeesta puhtain paperein. Hienoa, jatkakaa nyt lomien loppuessa vielä ahkerammin niin saattee virtaa edessä olevaan syksyyn! Ne jotka eivät harjoitelleet...vaikka oli kyllä tarkoitus ja piti, mutta...! Oliko suurimpana syynä jokin ihan oikea este (meikäläisen mittapuulla sen esteen täytyy olla aikas käsittämättömän suuri, heh heh!) vai oma saamattomuus ja ehkäpä myös ajankäytöllinen hankaluus loman aikana? Tai ehkä liikunta ei vieläkään ole juurtunut tarpeeksi tiukasti viikottaisiin rutiineihin?Nyt onkin sitten korkea aika ottaa tukeva niskalenkki itsestään ja taluttaa itsensä salille, kahvakuulatunnille, zumbaan, pilonxigiin, pilatekseen, joogaan tai ihan minkälaisten liikuntasuoritteiden pariin tahansa! Mikäli oikeasti haluaa muuttaa tämän hetkistä tilannettaan liikkumisen suhteen on hyvä ottaa tavoitteeksi uusi asenne omaa harjoittelua kohtaan, treenien säännöllistäminen ajankäytöllisistä jne. esteistä huolimatta. Mikä parasta, siitä ei tarvitse tehdä maailman hankalinta ja ikävintä asiaa (se voi olla myös helppoa, kivaa ja palkitsevaa), eikä sitä tarvitse tehdä yksin! Tapaaminen yksilöohjaajan, trainerin, pt:n, ryhmäliikuntaohjaajan kanssa, saattaa muuttaa sinunkin elämäsi pysyvästi! Mukavaa alkavaa syksyä kaikille!
040-5054185, Hannu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)