Kohta se on ovella, nimittäin 2011 "maailman kovakuntoisimman" miehen ja naisen valinta Reebokin sponsoroimien Crossfit Gamesien osalta. Todella kovakuntoiset miehet ja naiset (+joukkueet) mittelevät useamman päivän kestävässä turneessa fyysisen ja henkisen suorituskykynsä äärirajoilla tehden niin voimaa, kestävyyttä, tasapainoa, tekniikka kuin räjähtävää voimaa (vain muutamia osa-alueita mainitakseni) mittaavissa harjoitteissa. Kisat pidetään suurella (gladiaattorien mittelöpaikkaa muistuttavalla) areenalla, jossa myös yleisö pääsee nauttimaan täysin siemauksin kisafiiliksistä. No mitä ihmettä meikäläinen sitten tänne oikein raapustaa, tarvitseeko jenkeissä huippusuosion saavuttanut "laji" vielä täältäkin tuutista jonkinmoista hypetystä??? En usko ja minullapa olikin mielessä pienimuotoinen avautuminen ;)
Muutama vuosi sitten innostuin Crossfitistä, ehkäpä suurin syy oli se että oletin olevani todella hyvässä fyysisessä kunnossa ja ensimmäiset kunnon CF-treenit pudottivat miehen oikein rajulla juntalla maan kamaralle. En ollut uskoa, miten kroppa reagoi harjoitteisiin ja miten kovalle koetukselle se joutui. Olin totaalisen lyöty ja myyty! Lisäksi oli mahtavaa löytää laji, jossa kehitettävää tulisi riittämään (huolimatta pitkästä urheilutaustasta) vaikka loppuelämäksi. Crossfit Helsingin järjestämät Suomen historian ensimmäiset Crossfitin Sm-kilpailut pidettiin 2010 heinäkuun lopulla ja fiilis oli loistava (HUOM, voittaja Mikko Aronpää kisaa tänä vuonna jenkeissä!!!) ja yhteishenki oli kaikkien kisailijoiden kesken todella hyvä, kilapailijat nimittäin kannustivat aivan estottomasti toisiaan! Mikä ihme sitten on vikana?
Ristiriitaisin tuntein seuraan Jenkilässä vuosi vuodelta isommaksi mediasirkukseksi kasvavaa tapahtumaan/lajia. Puhumattakaan uusista kilpailijoista, jotka alkavat enemmän muistuttaa todellisia ammattiurheilijoita. Oliko käynytkin niin että huomaamattani "underground liikuntamuodosta" olikin kasvanut perus jenkkiperheen ammattilaisurheiliviidettä...hodareilla ja coca colalla? Urheilijoiden suoritusvaatimukset ovat kasvaneet ja alkuvuosien ykköset pääsevät hädintuskin kilpailuihin enää mukaan (mukana myös poikkeuksia!). Tämä on toisaalta tietenkin osittain luonnollista kehitystä, mutta ihmettelen miten kisoihin osallistuvat "karpaasit" ja "taistelijattaret" saavat pidettyä harjoittelunsa määrät järkevällä tasolla treenien lähennellessä eläimellistä suorituskyvyn rasittamista?
Toivon sydämeni pohjasta ettei kukaan kisaajista vedä itseään liian loppuun (siis lusikkaa nurkkaan näin kauniisti proosattuna) ja homma saadaan pidettyä järkevissä mitoissa. En ihmettelisi, mikäli kohta kadulla kulkisi jonkin tuotemerkin sponsoroimia Ammatti-Crosfittaajia, joiden avulla myös suuret yhtiöt saavat markkinoitua tuotteitaan kuluttajille lajin varjolla. Mitä lähempänä tuotteet ovat lajia (vaatteet, jalkineet, harjoitteluvälineet) sitä todennäköisemmin kuluttajat niitä tulevat ostamaan saavuttaakseen idolinsa fyysisen suorituskyvyn. Tietyllä tapaa tässä ei olekaan mitään vikaa ja näinhän urheilumarkkinointi toimii, mutta onko tämä sitä joksi Crossfit alunperin luotiin?
Tämä sama ilmiö esiintyy monessa muussakin vallalla olevissa liikuntamuodoissa. Arvoisat herrat, jotka laskevat lajien tuomaa arvoa myynnille kehittävät vaikka minkälaisia uutuuksia ja lajimuunnoksia, jotta myynti ja kiinnostus saadaan pidettyä kasvussa jatkuvalla syötöllä. Ja kysymyksessä ei enää ole lajin normaali kehitys vaan keksimällä keksitty tuotteistettaminen! Joo joo ja vali vali enkä ole edes vielä mikään grumpy old man, mutta halusimpahan tuoda tämänkin näkökulman asiasta esiin. Itselleni Crossfit tulee aina edustamaan mielekästä harrastusta, treenejä, yhdessäoloa ja itsensä haastamista. Huippu-urheilu pysyköön lestissään :) Hauskaa heinäkuuta kaikille lukijoille, muistakaahan hikoilla muuallakin kuin rannalla!
-Hannu
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Minun urheilualan unelmani!
Otsake ehkäpä hieman huono kuvaamaan tämän kirjoituksen aihetta, mutta kokeilempa nyt kuitenkin!
Yksi mielestäni nykypäivänä (lähes) sukupuuttoon kuolleista asioista liikunta alalla on oikeasti tiivis ja hyvä treeniyhteisö. On totta että on paljon pieniä tiiviitä yhteisöjä, joilla on jokin oma juttunsa (zumba,voimanosto, kehonrakennus, surffaus, freerunning, nyrkkeily jne. jne.). Mutta luodappa sellainen yhteisö, joka toivottaisi tervetulleiksi aivan kaikki painonpudottajat, mentaaliharjoittelijat, kuntoilijat, treenaajat, himoliikkujat ja kaikki siltä väliltä. Olisiko tälläinen edes mahdollista ja järkevää?
Yksi vastaus, todellakin! Ja vieläpä erittäin tarpeellista! Ammatissani olen huomannut monilla ihmisillä suuren aloituskynyksen tulla tunnille, salille tai muuten treenamaan. Unelmani olisikin luoda paikka ja yhteisö, joka toivottaisi tervetulleeksi aivan kaikki treenaajat. Yhteisö, joka loisi kaikkien treenaajien kesken yhteenkuuluvuuden tunnetta iästä, sukupuolesta tai fyysisenkunnon tasosta piittaamatta. Jokainen joka tulisi ovesta sisään tietäisi, ettei koskaan tarvitse olla yksin tai halutessaan saa aivan rauhassa keskittyä omaan tekemiseen. Yhteisö, joka olisi niin monipuolinen ja kattava, että ihmisiä ei tarvitsisi yrittää saada liittymään siihen markkinoimalla vaan jokainen haluaisi kuulua yhteisöön omasta tahdostaan! Se olisi eräänlainen urheilun ja harjoittelun facebook, johon liittyjät vetäisivät mukanaan muitakin ystäviään, tuttaviaan ja sukulaisiaan. Kaikki saisivat sitä mitä haluaisivat harjoittelultaan ja vieläpä jotain paljon paljon ainutlaatuisempaa...paljon uusia ystäviä ja turvalisen yhteisön!
Missioni ei varmasti toteudu ihan hetkessä tai parissakaan, mutta pyrkimys juuri tuohon tavoitteeseen on kova! Tiedän että me suomalaiset emme ole aina niin sosiaalista porukkaa ja välillä jopa koemme liian ystävällisyyden ja tuttavallisuuden lähes tekopyhyydeksi, "Mitä se nyt tossa hymyilee, onko mulla jäänyt oregaanoa hampaisiin vai mitä?!" Mutta uskon vahvasti että tällainen yhteisö on mahdollista vielä jonain päivänä toteuttaa. Ajatteleppa asiaa myös tältä kantilta, kuinka paljon paremmin asiakkaalla/yhteisön jäsenellä on vaikutusvaltaa kyseenlaisessa yhteisössä. Yksikin mielipide edellisen tyyppisessä yhteisössä on otettava huomioon, vähän niin kuin isossa perheessä.
Ja ei huolta en ole suunnittelemassa uutta uskonlahkoa tai ääriliikettä. Tulipahan vaan mieleeni, kuinka hienoa tuollainen yhteisö olisi saada rakennettua ja kuinka moni siitä hyötyisi, jo sillä että ylipäänsä kuntoilun ja liikunnan aloittaminen olisi helpompaa. Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan omalla toiminnallani yrittää luoda kyseelaista tunnetta ihmisissä ja ryhmissä, joita harjoitutan! Unelman tyyppisen yhteisön luominen saattaa jäädä vain unelmaksi, mutta mikäli saan edes palasen siitä unelmasta toteutettua, olen tyytyväinen!
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
-Hannu
Yksi mielestäni nykypäivänä (lähes) sukupuuttoon kuolleista asioista liikunta alalla on oikeasti tiivis ja hyvä treeniyhteisö. On totta että on paljon pieniä tiiviitä yhteisöjä, joilla on jokin oma juttunsa (zumba,voimanosto, kehonrakennus, surffaus, freerunning, nyrkkeily jne. jne.). Mutta luodappa sellainen yhteisö, joka toivottaisi tervetulleiksi aivan kaikki painonpudottajat, mentaaliharjoittelijat, kuntoilijat, treenaajat, himoliikkujat ja kaikki siltä väliltä. Olisiko tälläinen edes mahdollista ja järkevää?
Yksi vastaus, todellakin! Ja vieläpä erittäin tarpeellista! Ammatissani olen huomannut monilla ihmisillä suuren aloituskynyksen tulla tunnille, salille tai muuten treenamaan. Unelmani olisikin luoda paikka ja yhteisö, joka toivottaisi tervetulleeksi aivan kaikki treenaajat. Yhteisö, joka loisi kaikkien treenaajien kesken yhteenkuuluvuuden tunnetta iästä, sukupuolesta tai fyysisenkunnon tasosta piittaamatta. Jokainen joka tulisi ovesta sisään tietäisi, ettei koskaan tarvitse olla yksin tai halutessaan saa aivan rauhassa keskittyä omaan tekemiseen. Yhteisö, joka olisi niin monipuolinen ja kattava, että ihmisiä ei tarvitsisi yrittää saada liittymään siihen markkinoimalla vaan jokainen haluaisi kuulua yhteisöön omasta tahdostaan! Se olisi eräänlainen urheilun ja harjoittelun facebook, johon liittyjät vetäisivät mukanaan muitakin ystäviään, tuttaviaan ja sukulaisiaan. Kaikki saisivat sitä mitä haluaisivat harjoittelultaan ja vieläpä jotain paljon paljon ainutlaatuisempaa...paljon uusia ystäviä ja turvalisen yhteisön!
Missioni ei varmasti toteudu ihan hetkessä tai parissakaan, mutta pyrkimys juuri tuohon tavoitteeseen on kova! Tiedän että me suomalaiset emme ole aina niin sosiaalista porukkaa ja välillä jopa koemme liian ystävällisyyden ja tuttavallisuuden lähes tekopyhyydeksi, "Mitä se nyt tossa hymyilee, onko mulla jäänyt oregaanoa hampaisiin vai mitä?!" Mutta uskon vahvasti että tällainen yhteisö on mahdollista vielä jonain päivänä toteuttaa. Ajatteleppa asiaa myös tältä kantilta, kuinka paljon paremmin asiakkaalla/yhteisön jäsenellä on vaikutusvaltaa kyseenlaisessa yhteisössä. Yksikin mielipide edellisen tyyppisessä yhteisössä on otettava huomioon, vähän niin kuin isossa perheessä.
Ja ei huolta en ole suunnittelemassa uutta uskonlahkoa tai ääriliikettä. Tulipahan vaan mieleeni, kuinka hienoa tuollainen yhteisö olisi saada rakennettua ja kuinka moni siitä hyötyisi, jo sillä että ylipäänsä kuntoilun ja liikunnan aloittaminen olisi helpompaa. Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan omalla toiminnallani yrittää luoda kyseelaista tunnetta ihmisissä ja ryhmissä, joita harjoitutan! Unelman tyyppisen yhteisön luominen saattaa jäädä vain unelmaksi, mutta mikäli saan edes palasen siitä unelmasta toteutettua, olen tyytyväinen!
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!
-Hannu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)